tiistai 28. tammikuuta 2014

perjantai 24. tammikuuta 2014

kp 13

hmph.

Ovulaatiotesti:















Ja lämpö 36,2 (yleenstä on ennen ovulaatiota 35,9-36,0 ja nousee sen jälkeen 36,4-36,6)

Akupunktiokokemuksia: Eli mun kohtua särkee. Ei mitenkään älyttömästi, mutta silleen niinkuin joku puristaisi sitä kourassaan. Yleensähän tässä vaiheessa kiertoa jomottelee joko oikealla tai vasemmalla. Nyt jomottelua ei ole ollut yhtään.. paitsi tänään oikealla ja tosi "himmeänä".

Mutta oon tosi yllättynyt tosta noin haaleasta viivasta ovulaatiotestiin. Olin kuitenkin virtsaamatta sen 5 tuntia, että ei pitäisi olla kiinni siitäkään. Eipä auta kuin jatkaa testailua.

tiistai 21. tammikuuta 2014

kp 10

Tänäänhän oli sitten se toinen akupunktiokerta. Pakko se on  myöntää, että ei se aivan "ei-mitään" ole. Mun kestojumi lapaluiden väliltä on löysänny niin, että mulla kääntyy pää vihlasematta heti johonkin! Varmaan eka kerran vuoteen. Kiva, että edes hartiat aukeaa (kun hoito kohdistuu kai ensisijassa kuitenkin lapsettomuuteen).

Eilen olin illasta ihan tööt. Ei jaksanut tehdä yhtään mitään. Maha turposi ja rupesi särkemään häpyluun alta. Vielä tänään aamustaki vähän. Kerroin tietty tuosta sille hoitajallekin, niin se ihmetteli noita oireita. Kuulemma kellään ei ole aiemmin tullut. Mä vaan naureskelin, että ihan normaalioire, kun olisi tökkässyt annoksen menopuria napaan. Tästä keskustelu fsh:n kautta follikkeleihin, joista tää hoitaja kysyi, että mitä on follikkelit. Tuli ihan hassu olo. Eikö kaikki tiedäkään mitä on follit (saati terveydenhoitoalalla oleva ihminen).. Sehän on melkein yhtä tuttu sana kuin peruna =) Sitä välillä unohtaa sen, että lapsia tehdään yleensä muulla tavoin kuin folleja stimuloimalla. Noh.. tällaseksi sitä tulee vuosien lapsettomuuden jälkeen. 


maanantai 20. tammikuuta 2014

kp 9

Akupunktiokokemus: Päätä särki sinne mennessä ja päätä särkee vielä nytkin. Eli ei apua siihen.

Mutta sitten siihen mystisempään hommaan. Eli tietty kerroin tästä lapsettomuudesta ja tulevista hoidoista yms. eli pistely ensisijassa fokusoitui sitten kai noihin pisteisiin. Pistely itsessään ei tehnyt yhtään kipeää. En aina edes huomannut, että minuun oli taas tökätty yksi neula lisää. Hoidon jälkeen oli hiukka hömelö olo. Ja sitten se ihmejuttu: Mun maha turpos samalla tavalla kuin muhun ois tökätty annos menopuria ja munarakkulat rupesi jomottelemaan. Ja ennen tuota iltapäivän sessiotahan olin ihan turvoton ja normaali.. autuaan tietämätön edes kiertopäivästäni.

Kotona kun katsoin mahasta mihin neuloja oli pistelty, hämmästyin suuresti että mahasta löytyi sellainen pieni sormenpään kokoinen kohta jossa oli useampi reikä. Olisin voinut vannoa että niitä neuloja pistettiin kämmenen kokoiselle alueelle, koska siinä maatessa tuntui, että joku olisi puristanut neljällä sormella mahasta kiinni. Aika ovela juttu.

Hoitaja oli kamalan toiveikkaan oloinen, että mut saadaan raskaaksi ennen maaliskuussa alkavia ivf-hoitoja. Noh.. sepä ei tiiäkkään mitä minä tiiän. Mun raskaaksi tekeminen kun ei mene ihan niinku strömsössä. 

maanantai 13. tammikuuta 2014

kp 2

Kävin vaan kertomassa. Ettei tarvi ihmettä odottaa.

tiistai 7. tammikuuta 2014

kp 23

Meninpä ja tohelsin työpaikan portaikossa.. Jätin pari askelmaa astumatta, ajattelin vissiin osaavani lentää, mutta en sitten ollutkaan enkeli. Jalka tuli ilmeisesti väärässä kulmassa maahan, kun ei kärsi astua paljon yhtään. Pitää varmaan käydä huomenna näyttämässä lääkärille, jos kävely on kinkkaamista huomennakin... ja minä kun olisin vain pienen hetken halunnut olla enkeli.. no olinkin.. siipiä vaille vain.

Lapsettomuuskin taas "etenee" johonkin suuntaan. Maaliskuun alussa alkaa sumuttelut. Eli hoito siirtyi sopivasti kahdella kuukaudella. Tentti on juuri saatu tehtyä siihen mennessä.

Eli mulla on tosiaan lääkityksenä suprecur ja puregon.. annostuksesta ei ole hajuakaan. Onko jollakulla kokemusta noista kahdesta?

perjantai 3. tammikuuta 2014

kp 19

Sitä on niin sulkeutunut tähän lapsettomuuteen, että ei edes huomaa sitä kuinka elämä menee eteenpäin.. 
With or without you.

Tähän elämään tuli nyt pysähdyksen paikka. Isäpappa vietiin pimpulanssilla leikkaukseen. Lapsettomuus tuntuu tällähetkellä niin vähäiseltä. Tästä kuitenkin selvinnee hengissä. Muuttuneena, katkeroituneena ja pohjia myöten surullisena - mutta elossa. Kaikesta ei selviä. Olen viime hetket nyt vain miettinyt, miten voisin käyttää elämäni paremmin. Vaikka en lapsia saisikaan. Rakkaimmille ihmisille pitäisi antaa enemmän aikaa, eikä käpertyä yksin murjottamaan elämän pahuutta. Helpommin sanottu kuin tehty.