tiistai 19. marraskuuta 2013

kp 22

Voi pojat tämä menee hyvin, ei paljon yhtään pms-oireita. Voin suositella. Vettä olen juonut sen 2 litraa päivässä. Ei paljon yhtään turvotusta, ei paljon yhtään ihme mielihaluja, ei paljon mitään kipuiluja. Minä tykkään. Ja mieskin sanoi eilen, että sekin tykkää. En kiukuttele kuulemma enää ihan mistä vaan ja kokoajan.

Päädyimme kuitenkin siirtämään tulevaa ivf-hoitoa. Helmikuussa oleva tentti on hirmuisen tärkeä tentti. Siinä ei oikein ole varaa kovin paljon sössiä, jos haluaa tiettyjä asioita tulevaisuudessa. Ja jotenkin minulla oli sellainen kutina, että jos punktiota tehtäisiin paria viikkoa ennen tenttiä, niin ehkä siinä on pääkopassa jotain aivan muuta kuin mitä olisi syytä olla.

Joku toinen pari pääsi meidän tilalle. Onnea ja voimia heille tuleviin koitoksiin. Meillä aika siirtynee parilla kuukaudella eteenpäin, mikä ei haittaa tippaakaan. Edelleenkin tuntuu siltä, ettei ole mikään kiire pettymään. Tiedän jo valmiiksi, että tuo hoitorundi tulee olemaan mulle henkisesti hirveän raskasta. Tai sitten vain maalaan etukäteen piruja seinille.

Hieman tästä muusta elämästäni, jotta blogissa olisi edes kerran jotain iloisiakin asioita kaiken ankeuden keskelle. Varattiin kirkko! Jei. Askel lähemmäksi adoptiohakemusta. Tosin onpa sinne matkaa vielä ihan reilusti, häihin siis. (Adoptioon varmasti vielä paljon pitempi). Olen ihan innoissani, kun saa katsella kaikkia ihanoita mekkoja ja hääkakkuja ja kortteja ja koristeita ja ihan kaikkea. Niin, ja onhan se hienoa tietty sekin, että tuon kaiken saa jakaa sen oikeimman  ja sopivimman ihmisen kanssa. <3 

tiistai 12. marraskuuta 2013

kp 15

Ahhah. Eilen alkoi taas limakalvojen polttelu. Jep. Hiivahan se sieltä taas. Ja ihan omaa vikaa. Olen juonut noin kahtena iltana viikossa lasillisen kuumaa glögiviiniä. Ja syönyt suklaata. Ei se mulla muuta tarvi. Se on ehdoton nollatoleranssi tuon alkoholin suhteen, ja hyvin vähäisissä määrin karkkia, jos tahtoo pysytellä kutisemattomana alapäästään.

Eli voitte vain arvata, kuinka mielissäni olin, kun tähän aikaan kuusta pamahtaa pimpsloora raejuustolle, ja nyt kun olisi se suotuisin aika harrastaa seksiä. Vaan pitänee varmaan lohduttaa itseään, että jos se ei ole alkanut tähän mennessä, niin tuskin JUURI tämä kierto olisi se ratkaiseva kierto.

Noin kaksi kuukautta ivf-hoidon aloitukseen.. sieltä se lähestyy.

Asiasta mummon villahousuihin... olen ollut ilman kahvia nyt noin 6 viikkoa. Ja 3 viikkoa olen lisännyt veden juontia reilusti. Kappas kappas vain. Kaikenmaailman turvotus, ällötys, jomotus, kipuiluolot on vähentyneet ihan huomattavasti. Tähän vois melkein tottua, mutta onneksi tuo hiiva tulee muistuttamaan siitä, mitä on olla nainen.

lauantai 2. marraskuuta 2013

kp 5

Ei, se ei johdu siitä, että olisin ylipainoinen. Kaksi kiloa yli ihannepainon ei tee minusta edes ylipainoista. Se johtuu jostain muusta. Minua ei ole tarkoitettu olemaan raskaana. Ei ole tarkoitettu synnyttämään. Ehkä minut oon tarkoitettu auttamaan jotakin lasta, jota joku ei halua. Kunpa tälle kaikelle löytyisi syy.

Vanhemmat ihmiset ovat sanoneet, että sen, miksi joku asia menee jollain tavalla, ymmärtää vasta vuosienkin jälkeen. Ymmärtääkö? Vai onko se vain pakko hyväksyä.

Tämä on taas hirmuisen vaikeaa ihmiselle, joka ei usko kohtaloon. Tai ehkä elämä yrittää tehdä minusta nöyrempää sen edessä. Ehkä minunkin olisi jo aika uskoa kohtaloon.