Verikokeet kilpirauhashommeleita varten on parin viikon päästä. Jos sieltä tulisi jotain vastauksia tähän väsymykseen. Tai sitten se on vain kevät mikä väsyttää.
No, mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin siis.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
hohhoijjakkaa
Jotenkin kaikkien ajatusympyröiden kautta tässä sitä taas ollaan. Enkä oikein tiedä. Nostin tarot-kortinkin, että kuinka tässä käy. Ja JULMUUS-korttihan sieltä nousi. Mikäpä se muukaan voisi. Kannattaako edes yrittää.
Verikokeet kilpirauhashommeleita varten on parin viikon päästä. Jos sieltä tulisi jotain vastauksia tähän väsymykseen. Tai sitten se on vain kevät mikä väsyttää.
No, mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin siis.
Verikokeet kilpirauhashommeleita varten on parin viikon päästä. Jos sieltä tulisi jotain vastauksia tähän väsymykseen. Tai sitten se on vain kevät mikä väsyttää.
No, mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin siis.
torstai 23. huhtikuuta 2015
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
kp 3
Se tuulee ja pyörii tuolla sisällä ja laittaa kaiken sekaisin sisältä ihoa myöten. Posket kuumottaa, kädet tärisee, hengitys unohtuu, itku kohoaa silmiin. Siltä minusta tuntuu, kun jos joudun itse soittamaan lapsettomuusasioissa hoitajalle tai lääkärille. Ja se imee minusta kaiken energian. Ja puhelun loputtua haluan vain käpertyä vessan lattialle ja itkeä. Mutta itkua ei tule. Hoen itselleni, että hengitä. Elämä menee eteenpäin kun vain muistaa hengittää. Kipeimpinä hetkinä se on ainoa asia mitä jaksaa tehdä. Hengittää vaikka ei haluaisi.
Siksi mies meillä hoitaa kaiken mitä voi. Minussa ei ole enää voimaa kohdata tätä lapsettomuutta. En halua sen olemassa oloa omassa elämässäni. Vihaan sitä. Se on se perkeleen peikko, joka hyppii minun ihanalla mansikkamaalla ja nauraa ivallisesti hyppiessään. Suksikoot v*ttuun. En halua olla lapseton. En halua identifioida itseäni lapsettomaksi. Haluan olla jotain parempaa ja jotain enemmän. Haluan olla jotain muutakin. Kuinka vaikeaa se vain on, kun uudestaan ja uudestaan peikko tulee kyläilemään.
Mutta minä soitin. Aivan itse. Ja nyt olen sitten siinä romuttuneena polvillani. Mutta tämä menee ohi. Aina se menee. (ja aina se tulee uudelleen).
Sain käskyn käydä kilpirauhaskokeissa. Sillä voi olla jotain merkitystä kiinnittymiseen, muttei huonoihin soluihin. Kilppariarvo on ollu viimeksi ehkä vähän liian korkea, mutta kukaan ei ole siihen juuri takertunut. Ei ennen kuin itse takerruin. Kiitos google ja vainoharhani.
Sen jälkeen minun pitäisi taas soittaa lapsettomuusasioissa. Voi luoja. Nyt jo mietin, mistä saan voimia.
Ja sitten pitäisi vielä kerran yrittää. Näin lääkäri meitä neuvoi: Kannattaa yrittää jos vain jaksaa, koska muuten se sitten kaduttaisi, jos ei ole yrittänyt.
Mutta jaksaako? Jaksaa kai sitä jos on pakko. No onko nyt sitten pakko? Voin valehdella itselleni että on.
Siksi mies meillä hoitaa kaiken mitä voi. Minussa ei ole enää voimaa kohdata tätä lapsettomuutta. En halua sen olemassa oloa omassa elämässäni. Vihaan sitä. Se on se perkeleen peikko, joka hyppii minun ihanalla mansikkamaalla ja nauraa ivallisesti hyppiessään. Suksikoot v*ttuun. En halua olla lapseton. En halua identifioida itseäni lapsettomaksi. Haluan olla jotain parempaa ja jotain enemmän. Haluan olla jotain muutakin. Kuinka vaikeaa se vain on, kun uudestaan ja uudestaan peikko tulee kyläilemään.
Mutta minä soitin. Aivan itse. Ja nyt olen sitten siinä romuttuneena polvillani. Mutta tämä menee ohi. Aina se menee. (ja aina se tulee uudelleen).
Sain käskyn käydä kilpirauhaskokeissa. Sillä voi olla jotain merkitystä kiinnittymiseen, muttei huonoihin soluihin. Kilppariarvo on ollu viimeksi ehkä vähän liian korkea, mutta kukaan ei ole siihen juuri takertunut. Ei ennen kuin itse takerruin. Kiitos google ja vainoharhani.
Sen jälkeen minun pitäisi taas soittaa lapsettomuusasioissa. Voi luoja. Nyt jo mietin, mistä saan voimia.
Ja sitten pitäisi vielä kerran yrittää. Näin lääkäri meitä neuvoi: Kannattaa yrittää jos vain jaksaa, koska muuten se sitten kaduttaisi, jos ei ole yrittänyt.
Mutta jaksaako? Jaksaa kai sitä jos on pakko. No onko nyt sitten pakko? Voin valehdella itselleni että on.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
kevät se tulla jolkuttaa
Voijettäminäsittenvihaan näitä pms-oireita. Ihan sama, miten liikut ja melkein ihan sama, miten syöt, niin mitään et voi tehdä. Turpoaa kuin pieni norsu ja vi...ttaa kuin pientä oravaa. Maailman turhimmat kaksi viikkoa kuukaudesta. Menkkojen aikanakin on jo mukavampaa, paitsi silloin kun on kipeänä. Mitähän luontotroppia sitä seuraavaksi voisi kokeilla.
Tässä meinaa olla sellaista stressinpoikasta hengessä vähän mukana. Ja aivan itseaiheutettua. Lopputyön viilailut on lähes valmiita ja heti pääsiäisen jälkeen pistän sen menemään. Sitten vain kypsyysnäytettä tekemään ja samalla siinä yksi tenttikin olisi tentittävänä (ja ensin luettavana). Töissä valmistaudutaan kesään ja harjoittelijoiden tuloon. Siihen liittyy omia vinkeitään ja samalla sitten pitäisi tehdä 4 kk työt 2 kuukaudessa, koska kesällä pitäisi suorittaa kielikursseja, jonka vuoksi joutuu olla pari kuukautta töistä pois.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kiire on itse aiheutettua ja lähinnä vain mielentila. Jos silloin, kun on eniten hoppu, niin pysähyn, hengitän ja sanon, että eihän tästä tule nyt mitään ja lähden vaikka sitten kahville, niin jo alkaa asiatkin loksahella omille paikoilleen. Yleensä se meneekin noin. Nyt vain painaa mieltä sitten kai joku muukin asia.
Kysyttiin polilta, että joko heitetään hanskat tiskiin ja ilmoittaudutaan luovutusmunasoluhoitoihin. Saatiin sitten vastaus, jossa oli kolmella erilaisella sanankäänteellä sanottu, ettei tilanne ole missään nimessä toivoton, vaikka aika hemmetin huono. Melkein olisin halunnut lukea sitä lääkärikieltä, niin oisin sitte voinut googletella taas hullunkiiltosilmissä niitä amerikkalaisia lääketieteellisiä tutkimuksia ja vetää omat johtopäätökset. Nyt mulla on vaan tuo on todennäköistä ettei alkioita saada, mutta raskaus on silti mahdollinen. Pms-oireissani täällä nyt sitten kiukkuan, että mikä kommentti se tuokin on. Onhan se normaalisti raskaus mahdollinen kun vaan istahtaa saunanlauteille samalle kohtaa miehen kanssa. Tai ainakin strömpsöössä noin.
No joo. Menen tästä kiukkuamaan peiton alle. Hyvää yötä.
Tässä meinaa olla sellaista stressinpoikasta hengessä vähän mukana. Ja aivan itseaiheutettua. Lopputyön viilailut on lähes valmiita ja heti pääsiäisen jälkeen pistän sen menemään. Sitten vain kypsyysnäytettä tekemään ja samalla siinä yksi tenttikin olisi tentittävänä (ja ensin luettavana). Töissä valmistaudutaan kesään ja harjoittelijoiden tuloon. Siihen liittyy omia vinkeitään ja samalla sitten pitäisi tehdä 4 kk työt 2 kuukaudessa, koska kesällä pitäisi suorittaa kielikursseja, jonka vuoksi joutuu olla pari kuukautta töistä pois.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kiire on itse aiheutettua ja lähinnä vain mielentila. Jos silloin, kun on eniten hoppu, niin pysähyn, hengitän ja sanon, että eihän tästä tule nyt mitään ja lähden vaikka sitten kahville, niin jo alkaa asiatkin loksahella omille paikoilleen. Yleensä se meneekin noin. Nyt vain painaa mieltä sitten kai joku muukin asia.
Kysyttiin polilta, että joko heitetään hanskat tiskiin ja ilmoittaudutaan luovutusmunasoluhoitoihin. Saatiin sitten vastaus, jossa oli kolmella erilaisella sanankäänteellä sanottu, ettei tilanne ole missään nimessä toivoton, vaikka aika hemmetin huono. Melkein olisin halunnut lukea sitä lääkärikieltä, niin oisin sitte voinut googletella taas hullunkiiltosilmissä niitä amerikkalaisia lääketieteellisiä tutkimuksia ja vetää omat johtopäätökset. Nyt mulla on vaan tuo on todennäköistä ettei alkioita saada, mutta raskaus on silti mahdollinen. Pms-oireissani täällä nyt sitten kiukkuan, että mikä kommentti se tuokin on. Onhan se normaalisti raskaus mahdollinen kun vaan istahtaa saunanlauteille samalle kohtaa miehen kanssa. Tai ainakin strömpsöössä noin.
No joo. Menen tästä kiukkuamaan peiton alle. Hyvää yötä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)