tiistai 15. syyskuuta 2015

kp 33

Tämä on taas näitä venyviä kiertoja. Mutta se siitä.

Mulla puskee pientä börnistä päälle tässä, kun tuntuu että liian monta rautaa yhtäaikaa tulessa. Tämä viikko on toisaalta pahin. Nyt kun pitäisi olla lukemassa tenttiin, niin minäpä kirjoittelen pahaaoloa vain blogiin. Perjantaina tentti, maanantaina tentti, sata esseetä rustattavana, töitä, mies jeerankuusessa laukomassa kaunisteltuja tosiasioita elämästä, hoidossa pettymyksiä ja lisäpettymysten pelkoa.

Niin niistä pettymyksistä. Ensikäynnillä meille sanottiin, että on varsin todennäköistä, että saattaisimme saada maksusitoumuksen luovutushoitoon. Toki sellainen realisminjytke oli takaraivossa, mutta ärsyttihän se silti, kun se kielteinen päätös sieltä tuli. Ja ärsyttää vieläkin. Miksi (kiroilua) sitä pitää mennä sanomaan mitään edesvähänlupauksia mistään, jos kuitenkin itekin tietävät (vai tietävätkö sittenkään) että ei mitään tsäänssejä. Eniten (kiroilua) harmittaa se, että 11 vuoden pettymysten jälkeen pitää vielä petyttää tuommoisilla asioilla. Oisivat vain sanoneet, että maksatte itte ja thäts it. Siihen me kuitenkin oltiin alunalkaen täysin varauduttu. Se mulla harmittaa.. typerät epävarmat lupaukset! Olisivat hiljaa aina ku eivät ole varmoja! (jupinaa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti