Menkkoja odotellen tässä. Mullahan ei oo tuhrutellu juurikaan ikinä vaan niagara on auennut kertaheitolla ja kunnon kivun kanssa.Tässä oon nytten pari päivää ihmetellyt kun niagara ei aukeakaan. Eilen tuhrusi puoli teelusikallista ja tänään tuli jo teelusikallinen tummaruskeaa verta.Nykysellään pistän kaikki navan alla olevat kipuilut enemmän tai vähemmän endon piikkiin. Eli kivun tunne ulostaessa, tärinäkipu hyppiessä, iskiaskipu vasemmalla puolella ja lähes kaikki vasemmalle kohdistuneet jomotukset. "ovulaatio" Jos sellaista edes tapahtuu mulla, niin oli joskus kp 20 tienoilla. Treenit menee hienosti. Tosin ruoka ja herkutkin maistuu, eli balanssissa pysytään painonhallinnassa. Töitä olen intoutunut tekemään nyt oikein urakalla ja ajattelin huomennakin (lauantai) mennä sitten töihin. Iltaisin pitäsi ryhtyä vääntämään gradua. Siinäpä sitä sitten onkin yhteen elämänvaiheeseen taas tohinaa.
Ja joo. Joulun ajattelin skipata tänä vuonna. Skippasin isänpäivänkin. Tyhjänpäiväistä vouhotusta muutaman pyhäpäivän takia. Tai oikeasti ne on niin perhekeskeisiä juttuja, että ei oikein tunnu enää omalta.
Sitten olen väsähtänyt tästä vuodesta 2014: Tammikuun 2. päivä: Isä sai sydänkohtauksen.
Helmi-maaliskuu: Ensimmäinen ivf-hoito. Pettymys. Elokuu: Häät ja välirikko vanhempiin.
syys-lokakuu: Toinen icsi-hoito. Isompi pettymys ja traumaattinen kokemus punktiosta. Marraskuu: Mies muuttaa toiselle paikkakunnalle muutaman sadan kilometrin päähän töihin.
Haluan tämän vuoden jo loppuvan....
ps. Jotain hyvääkin. Koulusta on tullut tänä vuonna lähinnä vitosia... Elämän pitää yrittää pysyä tasapainossa.
