maanantai 25. elokuuta 2014

kp 15

Läräilen tässä erilaisia adoptiosivuja. Se alkaa tuntua omemmalta, adoptio. Ei se sananakaan enää tunnu niin pahalta. Adoptio Venäjältä tuntuu tällä hetkellä eniten meiltä. Luen vaatimuksia hakijalta, ja katson, että mieluiten miehellä tulisi olla vakituiset tulot. Eli ensin pitäisi löytää miehelle vakituinen työpaikka. Sittenkö vasta voi hakea? Vai voiko hakea jo aiemmin, jos se työpaikka löytyisi kuitenkin tässä kuitenkin vuoden sisällä. Kamalan sovinistinen ajatusmaailma näin pehmofeministin mielestä, mutta minkäs teet. Niillä pelisäännöillä mennään, kenen peliä pelataan.

perjantai 22. elokuuta 2014

kp 12

Hain juuri apteekista 780 euron lääkkeet... maksoin niistä 4,5 euroa. Juuri nyt olen kiitollinen, että olen lapseton Suomessa, jossa on olemassa tuommoinen kela. Vihdoinkin tuntuu, että saa edes jotain vastiketta verojen maksamisille.

Sumuttelu alkaa vasta syyskuun alussa. Sitten se helvetti taas repeää.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

kp 7

Sain jokunen aika sitten soiton ystävättäreltäni. Hän kertoi kuulumisiaan ja siitä, kuinka vuoden yrittämisen jälkeen olivat onnistuneet tulemaan raskaaksi. Hän oli vilpittömän huolestunut siitä, ettei raskaus ollut alkanut kuukausien yrittämisen jälkeen ja kuinka he olivat suunnitelleet tutkimuksiin menemistä.

En pystynyt kertomaan omasta 9 vuotta kestäneestä lapsettomuudestani. Koen olevani aika yksin tämän asian kanssa. En jaksa kertoa oikein kenellekään, koska tuntuu, että kukaan ei todella ymmärrä, kuinka joudun itseäni muuttamaan tämän asian vuoksi. Enhän minä tätä valinnut. Enkä osaa enkä halua vatvoa asiaa, ainakaan sellaisten kanssa, jotka tulevat raskaaksi ennemmin tai myöhemmin. Minulla ei siinä suhteessa ole mitään yhteistä sellaisen ihmisen kanssa. Ja siksi minä kirjoitan ja puran tänne. Saan asiat pois omilta harteiltani. Ja täällä on aivan liian paljon muitakin samassa tilanteessa olevia...

Toinen vuosi yrittämistä on kuitenkin pahin. Kun vuoden yrittämisen jälkeen ei ole onnistunut, niin sitä tajuaa, että jotain epänormaalia varmastikin on olemassa.

Olen kuitenkin autuaasti unohtanut tuon ensimmäisen vuoden tuntemukset. Ja sen kuinka voimakasta se pettyminen kerta toisensa jälkeen olikaan. Silloin kun sitä odotti ja toivoi niin niin paljon joka kuukausi.
Tavallaan sitä toivoo nytkin, mutta elämän realiteetit on sen verran monta kertaa iskeneet päin naamaa, että enää ei halua valehdella itselleen sen vielä onnistuvan joskus. Pettymykset on näin helpompi jaksaa.

Haluankin tänne kirjoittaa näkösälle, että lapsettomuuden odotukset haalistuvat useiden vuosien jälkeen. Minulla taitekohta, jossa aloin etsiä elämääni iloisia asioita muusta kuin lapsista, taisi olla jossain siinä 5-6 vuoden kohdalla. Sen jälkeen suru on on laimentunut huomattavasti. Lapsettomuudesta on tullut osa minua. Ensimmäiset vuodet ovat niin kipeitä ja vaikeita. Kun siitä selviää, niin selviä monesta muustakin asiasta? ainakin näin haluan itselleni uskotella.

Oman identiteetin muutos on äärimmäisen hidas prosessi. Ja vieläkin teen töitä etsiäkseni uutta minua. Samalla etsin itselleni uusia ihmisiä ympärilleni, joiden maailmankuva sopii paremmin omaani. Surullinen olen siksi, koska omien vanhempieni silmissä en ole mitään, koska en ole tehnyt lapsia. Elämä määrittyy heidän maailmankuvassaan saatujen lasten kautta. Minun maailmankuvani määrittyy minun omien tekemisteni kautta.

perjantai 15. elokuuta 2014

kp 5

Väsymystä ilmassa, mutta ei auta ei. Tenttiin pitää lukea. Aika monet yksittäiset pienet asiat tuo oman painolastinsa tähän olotilaan. Ja teen sitä taas, lohtusyön. Se kun on ainoa asia, mistä tulee mielihyvän tunnetta nyt, kun liikkumiseenkin on mennyt motivaatio. Tuntuu että pitää pakottamalla pakottaa itsensä treenaamaan. Ja kun kurkkukin on karhean tuntuinen. Ehkä pitäisi vain nukkua.

Minä voitin PMS-oireet! ei tullut turvotuspöhötystä nyt juuri ollenkaan.Nestesieppareilla ja kiirevouhottamisella sain vielä painoa putoamaan ja oli laihuliiniolo jopa hetken. Nyt sitten olenkin kohta viikon mässännyt ja jostain pitäisi saada kipinä nostaa itseään niskasta.

Näihin mittoihin parhaimmillaan pääsin tuossa: Paino 55,9 kg, lantio 91  cm, napa 72 cm ja vyötärö 67 cm. Nyt en sitten muutaman päivän mässyttelyn jälkeen ole halunnut käydä vaakalla enkä mittoa senttejä. Ovat mitä ovat. Haluaisin vain pirteyteni takaisin.

Tästä kierrosta aletaan taas sumuttelutin. Ajat ultriin on varattu ja lapsettomuudesta tulee taas todellista. Yritän hukuttaa ajatuksia kaikesta ikävästä tähän tentinlukemiseen, vaan tuntuu että asiat leijuvat hajanaisina kirjaimina pään ympärillä, joista ei saa mitään järkevää kiinni.

Taidan olla ihminen, jolle ei lomailu sovi. Liian paljon aikaa olla olematta ja ajatella olemattomuuttaan. Ehkä tarvitsen elämän, jossa sitä vapaa-aikaa todella on vain tunti päivässä. Kyllä sitä jaksaa ihan hyvin.  Pysähtyminen on raskasta. Kaiken kokeneen muistaminen on raskasta. Kaiken tulevien pettymysten uhkakuvien ajatteleminen on raskasta. Tämä hetki on hyvä. Ja tekemisen meininki. Sillä jaksaa yllättävän paljon paremmin kuin pysähtymällä ja rauhoittumalla.

lauantai 2. elokuuta 2014

kp 21



Menkkojen pitäsi alkaa juuri silleen sopivasti, että hääpäivänä olen pahimmoilleen turvoksissa. Ja meneillään on taistelu: Minä vastaan PMS.

Paljon vettä
Vettä juon about kokoajan. Pyrin juomaan vettä noin 3 litraa päivässä.

Hiilarit mäkeen
Leipä tippui pois päivittäisestä ruokavaliosta nyt tulevaksi viikoksi. Aamupuuro jäi, mutta siinäpä ne päivän hiilarit pääpiirteissään sitten onkin.

Makeanhimo
Suurin koetinkiveni. Joo-o, tänäänkin olen syönyt kaksi keksiä.. argh. Yritän tyydyttää makeanhimoni proteiinipuddingilla ruoan jälkeen.

Liikunta
Liikkumiseen en ajatellut tehdä muutoksia. Treenaan lihaskuntoa kotona punteilla noin 3-4 kertaa viikossa. Sitten muutoin lenkkeilytän koiraa.

Menolistica 
Kapselipurkin kyljessä luvataa, että pms-oireet ainakin vähenisivät. Tämän viikon ajan tuhoan kerralla jäljellä olevat kapselit, ja katotaan auttaako. Eli näitä menee sen 3 tabua päivässä.

Spiruliina
En tiedä onko mitään hyötyä, mutta kun tuli ostettua noita levätabletteja, niin kiskotaanpa nyt niitäkin. 4-5  kpl päivässä.

Bioteekin nestesiepparit
3 tablettia päivässä. Nyt kahden päivän ajan testikäytössä ollut. Ja ihan oikeasti! 0.5 kiloa lähtenyt painoa! Ehkä säästelen näitä muutaman päivän päähän, koska tarkoitus on nimenomaan saada nesteet imettyä pois vasta viikon päästä.

Turvotus
Lisääntyy hiljalleen kaikesta huolimatta.  Onkohan tämä ihan turhaa taistella pms-oireita vastaan? =) Noo.. yrittänyttä ei laiteta!