tiistai 30. syyskuuta 2014

kp 18

Saanko esitellä, poikkeava löydös. Nesterakkula koko n. 5 cm. Huomenna punktioon. Oikea puoli (se terveempi) huutaa hoosiannaa.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

kp 16

Tänään lähtee viimenen pistos Menopuria ja huomenna sitten pregnyl. Olotila alkaa olla aika epämiellyttävä. Kävellessä tärähtely tuntuu ja olen tosi turvoksissa. Oon koittanut silti tehdä kuntosalitreeniä, mutta vähän pienemmillä painoilla.
Oon tehnyt tässä samalla ihmiskokeita itselläni ja syönyt nyt kuukauden ajan ubikinonia sen 600 mg/vrk:ssa. Jostain luin, että ei siitä haittaakaan ole. Enpä sitten tiedä onko se ubikinoni vai nuo aamupalalla puuron sekaan heitetyt siemenet (auringonkukka-kurpitsa-chia), mutta limakalvo on taas erinomaisen paksu.
Jos nyt saa esittää toivomuksen, niin toivon, että munasolut toimisivat. Toivon sitä enemmän kuin lottovoittoa. En minä rahalla kuitenkaan saa ostettua toimivia munasoluja. 


perjantai 26. syyskuuta 2014

kp 14

huh, kun mua väsyttää nää hoidot! En oikein jaksa kuin rypeä itsesäälissä ja valittaa asiasta miehelle. Tuntuu, että pään kanssa on nyt enempi kestämistä kuin viimeksi. Ahistaa, surettaa, masentaa ja koetan vaan sinnitellä hetkestä toiseen. Ja tuota kaikkea ei nämä fyysiset kipuilut yhtään helpota.

Oon päivittänyt ultratietoja tuonne historiikin alle. Ei mitenkään hirmu suuret toiveet ole taaskaan ilmassa, mutta punktioon nyt ollaan menossa silti seuraavaksi. Eli ensiviikon keskiviikkona punktio.

maanantai 22. syyskuuta 2014

kp 10

Menopurin haittavaikutukset: [x]

Seuraavia yleisiä haittavaikutuksia esiintyy 1–10:llä hoitoa saavalla naisella 100:sta:
- Vatsakipu [x]
- Päänsärky [x]
- Pahoinvointi
- Vatsan turvotus [x]
- Kipu lantion alueella [x]
- Munasarjojen hyperstimulaatio joka johtaa niiden toiminnan liialliseen kiihtymiseen
- Paikalliset reaktiot pistoskohdassa(kuten kipu, punoitus, mustelmat, turvotus ja/tai kutina)

Seuraavia melko harvinaisia haittavaikutuksia esiintyy 1-10:llä hoitoa saavalla naisella 1000:sta:
- Oksentelu
- Vatsavaivat
- Ripuli [x]
- Väsymys [x]
- Huimaus [x]
- Munasarjakystat
- Rintoihin liittyvät vaivat [x]
- Kuumat aallot [x]

9/15 oireesta.. alan olla aika finaalissa näiden hormoonien kanssa. Pää ei kestä. Purskahdan itkuun, kun kynä tippuu lattialle. Mieskään ei uskalla enää sanoa mitään, hiippailee varpaillaan, etten hermostu. On se prrkele vaikeaa tehdä lasta. :'(

lauantai 20. syyskuuta 2014

kp 8

Me lähdettiin eilen retkelle, ja sähköttömässä mökissä pimeässä tuikattiin menopurit vatsamakkaraan. En nyt anna tän hoidon tulla häiritsemään mun muuta elämää. Haluan elää, vaikka mielialat menee ylös alas nopeampaa kuin juna vuoristoradalla. Ja pinna on niin kireänä, että viulukin sois melko kauniisti.
Tänään mennään kavereitten kanssa istumaan iltaa ja taas pitää tuikata menopurit jossain omankodin keittiötä poikkeavasta paikasta. Kuten sanoin.. mä en aio lakata elämästä nyt.
Missä Te ootte ittejänne piikitelleet? Onko jotain erikoisempiakin paikkoja? Ihan uteliaisuudesta :)

torstai 18. syyskuuta 2014

kp 6

No siis hoh ja hoijakkaa. Eilen nostin tarot-kortin: Julmuus. Ja tänä aamuna uusiksi. Sama kortti!
Joko saa luovuttaa?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

kp 5

Eipähän mennyt taas niin kuin Strömpsöössä tämä homma.  Käytiin tänään aloitusultrailussa.

Siellähän näkyikin nestepalluroita munasarjassa, kun ei olisi pitänyt näkyä yhtikäs mitään.  Suurin oli sellainen 3 cm pallero. Toinen puoli oli sentään sellainen kuin piti olla, eli vaihdevuositilassa. Hoito kuitenkin jatkuu, ja viikon päästä katsotaan, että mitä Menopur saa aikaan. 

Töissä pitää aina keksiä hyviä tekosyitä, miksi katoan työpaikalta tunniksi. Tänään olin bisneksiä hoitamassa.. tiistaina taidan olla hammaslääkärissä ;) ja perjantaina pidän pitkän lounaan. Punktio viikolla (jos sinne saakka pääsee) pitääkin keksiä astetta paremmat tarinat. Lomalla olen loppuviikon, mutta jos tai kun punktio saattuu alkuviikkoon niin siinä sitä saakin taas keksiä juttua. Oishan se helppoa vaan kertoa kaikille avoimesti. Vaan mä en kestä niitä katseita ja säälikommentteja mitä siitä seuraa. Koettu kerran jo.. ja jos voi välttää niin vältän viimeseen asti.

Suprecurista menee pää hömppistilaan, eli kokoajan on sellainen olo kuin olisi pullossa. Huimaa ja humisee. Kuumat aallot ovat myös ihastuttamassa läsnäolollaan. Saapa nähdä mitä 225 IU annos menopuria saa aikaan!

Liikkua yritän minkä olotilaltani ja fiilikseltäni jaksan. Paino nousee, koska lohdutan itseäni syöpöttelemällä kaikkia ihania herkkuja. Jokaisena päivänä yritän tsempata itseni uuteen nousuun ja joka päivä aloitan uuden elämän ruokavalion suhteen. Ehkä onnistun vielä =) Tää päivä menetettiin, kun lounaalla tuli syötyä tuhti turkkilainen annos. Pitänee kotona polkea sen edestä sitten kuntopyörää.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

kp 2

No jo!  kierto kesti 33 päivää ja piti hullua jännityksessä loppuun asti.

Reissu oli ja meni. Tapasin kaveria, joka on saanut lapsen koeputkihedelmöityksen avulla. Tuntuu hyvältä, että jotkun onnistuu. Ei se ole meiltä pois. Sitä vain rupeaa pohtimaan, että toivottavasti lapsettomuuden kipeimmät tunteet ainakin haalistuvat lapsen saadessa, jos eivät kokonaan unohdu. Ei tätä kenellekään toivo. Ei ole kivaa kuulla, että omat munasolut on paskoja. Ei se ole. Vaikka onhan se lahjasoluhoito. Onon.. joo.
 Ja eniten onnellinen pystyn olemaan juuri niiden puolesta, jotka hoitojen jälkeen onnistuvat. Mutta elämä lapsettomuuden jatkuessa jatkuu samanlaisena, kun hoitojen onnistuessa se tulee ihan vääjämättä muuttumaan. Ja siinä tulee se juttu, mikä vie etäämmälle, yhteisestä historiasta huolimatta. 

tiistai 9. syyskuuta 2014

kp 30

menkat ei ala taas ikinä! Ja hitto ku unohdan aina sumuttaa tasatuntivälein. Hermot menee. Huomenna reissuun.

lauantai 6. syyskuuta 2014

kp 27

Äh. Tuntuu, ettei tästä jaksais ees kirjoittaa enää, mutta silloin kun se nostaa v--utuskäyrän verenpaineen yläpuolelle, niin voin kai siitä sanasen sanoa. Nimittäin mummoiässä olevat työpaikan naiset.

Menee noin alle 2 minuuttia keskusteluyhteyden aloittamisesta siihen, että juttu kääntyy tavalla tai toisilla lapsiin. Ja näin häiden jälkeen, niin voitte vain arvata mihin se sitten kääntyy.
- "Nyt se sullakin alkaa se perheen perustaminen".
- "Eihän sulla vielä ehkä niin kiire ole, mikäs se olikaan, biologinen kello ei tikitä?".
- "Kyllä niitä lapsia kannattaa tehdä"
- "Teillähän on nyt isompi autokin, sinnehän mahtuu vaikka lastenrattaat"

 Ja tähän väliin tulee se sisäinen huuto!!!!

On se saatanakumma, kun pitää  töissä vatvoa yksityiselämäänsä. Mitä se kellekään kuuluu, olenko mennyt naimisiin ja meinaanko tehdä lapsia. No ei kuulu ei. Vaan yritä siinä nyt sitten olla ystävällismielinen, ettet saa outolinnunleimaa (vaikka on se jo tainnut tulla).

Perusvaivaannuttavat vastaukset: Vaihdan tätämenoa ennemmin työpaikkaa kuin teen lapsia.On se elämä tälleen kaksistaankin aika mukavaa kyllä. Ja mahtuuhan sinne farmariautoon sitten se toinen koira, jos sellainen hankitaan.

Huomaa, ettei tyypit ole koiraihmisiä. Eivät ole puunanneet takapenkkejä viikoittain koirankarvoista. Kyllä siinä farmariauto alkaa tuntumaan ihan loistoratkasulta. Tietty jos ei oo elämässä muuta ku ilmastointiteipillä tuntitolkulla aikaa puhistaa takapenkkejä niin mikäjottei. Ehkä silloin ei tulis mieleen farkku. Murr. Ei oo jumankauta lastenrattaita tulossa eikä menossa!!!

**
Ah. Avaudun tänne kun en suoraan naamatusten uskalla. Kiitos ja heippa.

p.s. Sumuttelu jatkuu yhtä riemukkaissa tunnelmissa kuin aiemmin. 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

kp 24

No ne tuli äkkiä. Ekat hajoilut. (Hävitin hetkeksi työpaikan pankkikortin ja paniikki ja itkuhan siinä tuli) Mies pelasti tilanteen kahdessa minuutissa.

Päässä pyörii ja maailma tuntuu taas saippuakuplalta.  =/

tiistai 2. syyskuuta 2014

kp 23

suhh suhh: 07:00 - 12:00 - 17:00 - 22:00

Tästä se taas lähtee.

No ja millä mielin mennään? Sillä samalla. Meen ja teen. Yritän parhaani mukaan olla ajattelematta koko asiaa. Vittuunnun todennäköisesti turpoavasta kropasta ja heittelevästä mielialasta, mutta onhan sitä elämässä pahempaakin. Sana "Toivo" ei kuulu sanavarastoon. Annan itseni lääketieteen koekaniiniksi. Yhdeksi parametriksi tilastoon.

Mieli liitelee kohti adoptiota. Totutan itseni ajatukseen ehkä hieman väkisinkin. Ehkä se on se minun tieni, mikä pitää kulkea. Eikä se ole enää ollenkaan pelottava tai vastenmielinen tie kuljettavaksi.

Paino on häiden jälkeen ehkä hieman noussut. Nyt siinä 57,5 kg. Saapa nähdä miten mömmöt vaikuttaa.

Kaikkia pikku reissujakin tässä tulossa, mitkä tuovat oman eloisuutensa arkeen. Loppuviikosta suuntana helsinki. Ja ekana vaan mielessä, että kai pääsen turvatarkastuksesta ton suprecur-pullon kanssa läpi ilman suurempaa draamaa? Otan varalta reseptin matkaan, vaikka tuskin sitä edes kysytään.

Opiskelurintamalla pientä huilimista nyt. Teen syksyn aikana pikkututkimuksen ja aikaa jää tälle muullekin elämälle (eli työlle työlle työlle).. oishan se upeaa, jos voisin vuoden päästä sanoa, että on mulla elämässä muutakin kuin työ tai opiskelu.