kp 7

pieni karvakasa täyttää elämää. Ei se vie ajatuksia pois lapsettomuudesta, mutta antaa muuta ajateltavaa ja muita puheenaiheita miehen kanssa. Niinkin paljon, että tuntuu hetkittäin sen jättävän parisuhteenkin taka-alalle.

Minua kyllä ärsyttää, kun ihmiset sanovat koiranpennun olevan meidän vauva. EI SE OLE! Vaikka hoivaa ja huolenpitoa se vaatiikin vauvan tavalla. Jos tuolle linjalle lähdetään, että koira voisi korvata ihmisen, niin mitäpä minä sitten miehelläkään, ottaisin sitten vain vähän isomman koiran. Yhtä karvasia molemmat. Äh. Yritän vain sanoa, että halusin koiran, koirana. Ja haluan vauvan vauvana.

Nyt syön toista kiertoa vitamorea, niin saapa nekin pois kaapista vanhentumasta. Toistuvaa hiivaa yritän taltuttaa kuukauden femiflor-kuurilla ja sokerittomuudella ja alkoholittomuudella. Pienen pientä lipsumista karkeissa, mutta ei mitenkään hälyyttävästi. Pääosin päivät menevät ilman karkkeja. Ja saahan sitä karkkipäivä olla.

kp 1

Käkikellon tarkkuudella.

kp 25

No nyt se on sitten tehty! Kuukauden päästä sitten ensikäynnille. 

kp 24

Kyyneleet, missä olette kun teitä tarvitsen. Olen juuri nyt, tänään ja tällä hetkellä niin täynnä kaikkea ahdistavaa, että itku saattaisi tuoda helpotusta. Samalla niin väsynyt, etten jaksa itkeä.
Alkuviikon olen psyykannut itteäni, että kohta soitan ja varaan ajan ensikäynnille. Kohta.. kohta.. ihan kohta.Tällä viikolla! Muuten olen jumissa tässä hetkessä. 
Väsyttää mennä töihin. Väsyttää alkaa iltaisin lukemaan. Nukkuisin, jos saisin unta. Menkat alkavat neljän päivän päästä. Sitten tämä alakulokin valuu kuolleen munasolun matkassa pönttöön. Ja elämä alkaa alusta. 

kp 21

1.1.2004. - Vuodessa 12 pettymystä tekee yhdeksässä vuodessa 108 pettymystä. Eli tämän kierron pettyminen on nro 109. Ja vieläkin se satuttaa, suututtaa ja masentaa. Lyhyitä suruaikoja menetetyille munasoluille, perä perään. Siinä pitää käydä surutyön kymmenen vaihetta läpi melko haipakkaa vauhtia, että ehtii kunnolla suremaan seuraavaa. No joo, ehkä tuota ei suoranaisesti voi soveltaa lapsettomuuteen, mutta ainahan sitä jotain pitää yrittää.

Eilen tuli taas itku ja lämmöt tippu ja pms-oireet alkoivat.

En enää kysy, miksi ei meille? miksi muille? Kysyn, miten tämän asian kanssa oppii elämään?

..ja aika-ajoin pohdiskelen, että olisimmeko oikeasti niin kamalia vanhempia, että sen vuoksi ei. Mutta tuolle tielle on vaarallista varmaan sen syvemmin lähteä, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Olen tehnyt puhelinsoitosta lapsettomuuspolille ison valtavan mörön pääni sisällä. Voi luoja, kuinka vaikeaa minun on soittaa sitä puhelua. Pistäisin miesparan soittamaan puolestani, mutta  ottaen huomioon, minkä näköinen kalenteri on jo tässä vaiheessa vuotta, voi olla parempi että soitan itse. Kunhan uskallan.

kp 20

joo. Eiköhän sitä voi taas palata pilvien päältä takaisin maan päälle.

Kun ei ole tarkoitettu, ei ole tarkoitettu.

... 8 yötä pikkukoiruuden saamiseen. 

kp 19

voi venäjä minkä meinaa tehdä! Kieltää ulkomaihin adoptoinnin. Ollaan alustavasti puhuttu, että jos sieltä sitten häitten jälkeen (johon on vielä kuitenkin hyvinkin matkaa) ryhdyttäisiin yrittämään lasta, vaan pitänee vaihtaa kohdemaata lapsihaaveissa, että ehtii tottumaan ajatukseen. Onhan ne prosessit pitkiä itsessäänkin, mutta ihan on sellainen käsitys asioista, että kohdemaa pitää kuitenkin olla jo mietittynä aika varhaisessa vaiheessa prosessia.

Nuhatauti ei meinaa hellitä, ei sitten millään. Se se varmaan noita lämpöjäkin pitelee 37 asteessa. Muuten en osaa sanoa onko mitään muista kierroista poikkeavaa, ei varmaankaan. Alavatsaa nippailee ja turvottaa niinkuin aina. 

kp 18

..jos ei tässä kierrossa, niin ei sitten missään?

Kasvujomotukset --tuli
Limat --tuli
ovisplussa --tuli
Lämmön lasku ja nousu --tuli
Mies --tuli :)

Tiistain jälkeen lämmöt nousi ja ovat pysyneet siinä 36,6 - 37,0 tienoilla aamuisin.

Haluaisin toivoa enemmän kuin mitään, mutta pikapuolin nuo lämmöt tipahtavat, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

kp 15

Tänään oletan olevan limapäivä. Mitään suunnatonta liman määrää ei tullut, mutta riittävästi että pystyi analysoimaan.
Alavatsassa on lisäksi muljunnut tänään ihan huomaamiseksi asti.

Ovulaatiotesti kp12 näytti hailakkaa viivaa.



Tänään viiva oli sitten selvempi.

 

kp 13

Eilen aloitin testata ovulaatiotestillä, ja ei näy vielä kuin haalean haalea viiva. Eilen oli myös ensimmäinen "märkä" päivä, ja tänään ekat venyvät limat, mutta kunnon limotuksia tässä vielä odottelen.
Nuha kaatoi sänkyyn pariksi päiväksi ja tietenki sitä miettii sitten, että toivottavasti se nyt ei pilaa tätä kiertoa (jos on mitään mitä pilata).
Ihan kunnon jomottelua tosiaan tässä kierrossa ollut, ja se tietysti herättää kaikenlaisia toiveenmurusia.
Tänään taas sai oikein konkreettisesti kokea mitä se lapsen TEKEMINEN on. "ruuttaanko nyt tämän spermaa edistävän liukuvoiteen sisään? Sen pitää antaa vaikuttaa 15 minuuttia-sen jälkeen tuut sitte.." Tunnelmat olivat kyllä aika kaukana Titanic-elokuvan erotiikkakohtauksesta, jossa käsi tekee jäljen huurtuneeseen ikkunaan. Kai tähän on pakko suhtautua huumorilla, eihän koko hommasta tulisi muuten yhtään mitään :)

kp 10

pitkästä aikaa jomottelee oikealla puolella. Eipähän se mitään tarkoita, vaan en kuukausiin ole tuntenut mitään missään, jota voisi edes haaveilla ovulaatioon viittaavaksi.

Kurkku tuntuu kipeältä :( taidan tulla sairaaksi. Joulun lomat selvisinkin terveenä, kun kaikki muut ympärillä sairastivat. Muuten lomailu oli mukavaa ja hyvin pääsi irti arjesta.

Uuden vuoden päivänä käytiin katsomassa meidän uutta tulevaa perheenjäsentä. <3 Pikkuruinen terhakka karvakasa muuttaa meille parin viikon päästä. Pieniä pisaroita iloa elämään. Nekin tuntuvat niin tärkeiltä.