tiistai 22. huhtikuuta 2014

kp 7

Taidan hiljaa hiipuilla tuonne taustoille... Ilmoittauduimme icsi-jonoon, että saadaan yhden hoidon lääkkeet tähän samaan kattoon. Puolen vuoden päästä on sitten loppuvuosi. Siihen asti pitää yrittää elää, parannella parisuhdetta, etsiä itseään uudelleen kaiken sen tiedon jälkeen, mitä ensimmäinen ivf-hoito toi.

Nyt on aika laittaa pää ja kroppa kuntoon.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

kp1 (pp12)

Tip tip. *** Jouduinpa tänään käymään röntgenissä. No nehän kysyy tietysti, että oletko raskaana. Oli aika lähellä etten ruvennu huutamaan suoraa huutoa, että no en ole, enkä koskaan tule olemaan koska nämä minun paskat munasolut ei osaa toimia oikein! - Osasin kuitenkin käyttäytyä ihan hillitysti.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

kp 34 (pp10)


Enkä ole yhtään yllättynyt lopputuloksesta. Lisäksi tuntuu, että menkat ois alkamassa ihan just. Joku puukottaa mua tylpällä esineellä mahaan.

Ja ei kannata sanoa, että testasin liian aikaisin. Joskus on oikeasti vain ihan hyvä myöntää tappionsa, nuolla haavoja hetki ja sitten aloittaa jotain muuta. En nyt jaksa elätellä mitään toiveita positiivisesta tuloksesta. Itseään voi huijata joissain muissa asioissa, tässä asiassa se on vähän liian raakaa.

Mutta THE mekko oli vielä liikkeessä!! Ja kävinkin sen jo ostamassa! Sitä oli kuulemma moni sovittanut ja miettinyt, mutta se oli ilmeisesti tarkoitettu mulle, kun kukaan ei sitä kolmessa viikossa ollut ostanut. Nyt alkaakin sitten kroppa-kesäkuntoon -projekti, että mekko ei ole ihan niin tyköistuva =) Pari kiloa läskiä tästä kropasta lähtee varmasti, kun jättää herkuttelut pois ja liikkuu sopivasti.

Lapsettomuusjutut yritän nyt jättää taka-alalle syksyyn saakka. Katsotaan sitten uudestaan miltä rupeaa tuntumaan. Nyt tarvin kyllä sulattelutauon kaikelle sille tiedolle, mitä tämä ensimmäinen ivf-hoitokerta toi tullessaan. 



torstai 10. huhtikuuta 2014

kp 30

Ihan melkein normaali olotila. Turvotuksetki laskenu. Huomenna sitten kolmeksi päiväksi reissuun.
Maanantaina olisikin sitten jo pp 10. Olen kovasti miettinyt, että tekisin testin ja kävisin sitten heti katsomassa, vieläkö se häämekko on siellä tallella. (optimistit saattaa sanoa, että ei se välttämättä vielä kerro totuutta se pp10 testi, mutta ite jotenkin haluan sen mahdollisen pettymyksen hoidettua mahdollisimman pian pois alta, että voi hajota ja ryhtyä toipumaan). 

Ihanaista viikonloppua kallisarvoinen vertaistukeni <3 -Käyn varmaan lukemassa puhelimella päivityksiä aina kun mahdollista. (Ai minäkö nettiriippuvainen?) 

=) 


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

kp 29

Mullapa alko menkkajuilinnat. Ei tosin vielä yhtä voimakkaana, mutta ihan selkeästi tuntuu sellainen vetävä jomotus.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

kp 28

Ihan hyvä olo. Tissit on melkoisen kipeänä, mutta punktiosta alan selvitä. Alavatsassa ei ole enää normaaleista pms-oireista poikkeavia tuntemuksia.
Tänään lähden koiran ja miehen kanssa piiiitkälle kävelylenkille. Kuukauden aikana paino on noussut 2,5 kiloa. Toivon totisesti, että valtaosa siitä on nestettä ja poistuu sitten viikon päästä. Paitsi jos testi on positiivinen, niin sitten tuo paino saa olla mitä haluaa. Melko odottavat fiilikset. Aika laidasta laitaan menee ajatukset.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

kp 26

Punktiosta on nyt sen 5 päivää. Aika iisisti olen ottanut. Tänään oli niin upea ilma ulkona, että oli ihan pakko käydä koiran kanssa jäällä ulkoilemassa. Kevyt kävely teki toisaalta ihan hyvää. Mutta vessassa käynti on melkoisen tuskaista. Samaten se, kun tuntee että ilma liikkuu suolistossa. 
Vasen puoli on ihan terveen tuntuinen, oikeaa puolta aristaa senkin edestä.

Luget pistän iltaisin alakertaan ennen nukkumaanmenoa, ja aamuisin olen ottanut sitten suun kautta. Pyörrytystähän noista aamun napeista tulee, mutta aamulla ei (ainakaan huomisesta alkaen) ehdi paljoa levähtelemään.

93 prosentin todennäköisyydellä tämä hoito tulee epäonnistumaan. Sitten on ne 7 %. Mulle ois oikeasti ihan yks hailee, että saanko nättiä häämekkoa vai en. Kun tämä vaan onnistuisi, niin sillä mitä pistän elokuussa päälle, ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja nyt tuntuu, ettei tuo mekko (jos se edes on enää myynnissä) tuu ikinä täyttämään sitä tuskaa, mitä tämän reilu kuukauden aikana on joutunut käymään läpi. Tiesin, että tästä tulee raskasta. En vain osannut arvata, että näin raskasta. Ja raskainta on ollut kuulla, että omat solut on viallisia.

Voin olla tyhmä tai hullu tai ihan mitä vain, mutta päätin että nyt tämä tyttö rupeaa kiinnittämään huomiota enempi omaan fyysiseen hyvinvointiin. Jos endo aiheuttaa jatkuvaa tulehdustilaa elimistöön, niin sitten pitää yrittää syödä jotain mikä lieventää endoa: Vaaleat viljat pois, Sokerit pois, kovat rasvat pois.
Jos soluissa on rakentumisvaiheessa jotain vikaa, niin sitten etsitään jotain luontaistuotteita, mitkä edesauttaa solujen toimintaa: Ubikinon, maca, spiruliina, chia-siemenet.

Mullahan ei ole mitään menetettävääkään. Tässä tulee hoitoihin taas taukoa 4-6 kuukautta. Sinä aikana voin aivan hyvin tehdä itselläni ihmiskokeita. Ei noista mun munasoluista ainakaan kovin paljoa surkeampiakaan voi saada.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

kp 25

oon valmiiksi masentunut nyt, että enpähän putoa hirveän korkealta.
Jos nyt jotain positiivista tästä pitää repiä, niin se, että syksyn hoitoon tulee lääkkeet melkein ilmaiseksi. Sitten varmaan ruvetaankin katselemaan adoptiopapereita toivottavasti heti sen jälkeen. Eli tämän vuoden lopussa on tapahtunut edes jotain pientä alkunytkähdystä johonkin suuntaan.

Luovutettujen munasolujen hoitoa olen kerennyt kans tässä vuorokauden aikana jo miettimään. Ehkä. Mutta ei tässä rahatilanteessa vielä kuitenkaan. Nyt mennään näillä eväillä mitä on saatu.

Mä lähden shoppailemaan. Heippa.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

kp 24

Munakas-uni kävi sitten toteen. Ja lapsettomuudelle alkaa löytyä lisää selityksiä.

eli meidän yhdeksästä kahdeksan oli vissiin hedelmöittynyt, mutta niistä viidessä oli ollut liian heikko kuori, eli rambosiittiöitä oli puskenut sisään enemmän ku liikaa. Yhdessä ei ollut ollut kuorta ollenkaan. Kaksi oli lähtenyt jakautumaan, joista toinen jaksoi jatkaa siirtokelpoiseksi. Eli pakkaseen ei jäänyt mitään.

Vähän jäi auki, että mitä laatua tää siirretty oli. "N-" luki papereissa. Sanoivat vaan, että ihan hyvä. Tai sitten eivät halunneet sanoa, että ihan paska.

Mä ehdin varmaan käymään tän hulabaloon vielä kerran tän vuoden aikana läpi.

***
En tiedä pitäskö vaiko eikö pitäs googletella, mutta tässä otteita jostain opinnäytetyöstä:
"Tutkimuksen mukaan parhaaksi alkioksi siirtoon valikoitui jakautumisnopeuden kannalta alkio, joka 2-päiväisenä oli 4soluinen. 23% näistä alkioista implantoitui. 2-soluisista alkioista 12% ja 3soluisista vain  7% implantoitui. "

Eli 7 % todennäkösyydellä toi munakas vois kiinnittyä - paitsi jos se on muutenkin ihan epänormaali.

torstai 3. huhtikuuta 2014

kp 23

Melkoinen lepopäivä on ollut. Nukkunut parin tunnin päikkärit ja pötkötellyt ja juonut kohta 3 litraa vettä. Kävin postilaatikolla kävellen, ja alavatsassa rupesi heti tuntumaan pientä särkyä. Eli takaisin sohvalle.

Eilen illalla otin yhden panadolin ja aamulla yhden. Sellaista särkyä tuolla alakerrassa tuntuu. Ei mitään ylitsepääsemätöntä kipua, mutta epämukavaa kuitenkin. Ja turvoksissa olen kyllä melkoisesti, kunnon pieru tulisi nyt tarpeeseen, mutta kun ei oikein uskalla jumpatakaan.

Vasen puoli on ihan melkein terveen tuntuinen, mutta oikealla tuntuu siltä, niin kuin siellä olisi jokin ylimääräinen golfpallo tai jotain. 

Eli levähtää tässä nyt vain varmaan pitää malttaa. Huomenna lähdetään taas ajelulle aamusta. Kait ne tänään olisi soittaneet jo, ellei tarvitsisi tulla. Tullaan sitten kesken ajomatkan takaisin, jos soittavat vasta huomenna aamupäivästä.

Huominen kyllä jännittää. Mitä siellä sanotaan niistä yhdeksän elämäntarinasta? Miltähän se siirtohomma tuntuu, jos alapää on vieläkin turtana eilisestä? Nyt tuntuu, etten todellakaan haluaisi ketään koskemaan mun sisuskaluihin, sen verran paikat on arkana. Jospa ne huomiseen palautuisi paremmin.


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

kp 22

Selvisin hengissä, kaikesta kauhusta huolimatta.



Eniten pelkäsin kanylointia, koska en ole koskaan saanut tippaa käteen. Itsesuggestioin itseni pois siitä tilanteesta ja lopulta totesin, etteihän se tuntunut verikokeen ottoa kummemmalta. Kävin varmuuden vuoksi punnertamassa potilasvessassa 3 x 15 miesten punnerruksen sarjaa. Koska lääkäri kielsi emlaamasta (supistaa kuulemma suonia) - niin sitten piti jumpata suonet hyvin näkösälle. Ja näkyhän ne. 



Ensin meinasin jättää miehen ulos istumaan, koska olin vieläkin kiukustunut hänelle eilisen riitelyn aiheista. Mutta sen jälkeen kun rauhottavat rupesi ilmeisesti vaikuttamaan pyysin ukkokullan tulemaan mukaan. 

Sain siis ensin antibiootit suoneen siltä varalta, että jos joudutaan punktioimaan endometriooman läpi. En sitten tiedä joutuivatko. Verta ainakin tuli pari ruokalusikallista. Nyt rupeaa sekin jo loppumaan.

Itse punktio oli ohi nopeasti ja pari kertaa tunsin ihan pienen piston. Ei siis sekään tuntunut juuri missään. Tosin varmuuden vuoksi pidin silmiä kiinni ja itsesuggestioin itteäni muualle =) sitten kun käskivät kesken operaation avata silmät, että tietävät olenko vielä hengissä, niin sitten mulla vaan rupesi tulemaan kyyneleet silmiin - ilman mitään syytä. Piti siinä sitten pariin otteeseen vakuutella, ettei ole kipuja ja ei tunnu missään, enkä vaan tiiä miksi itku tuli. Lääkkeet oli siis erittäin hyvin kohdallaan.

Sitten se olikin ohi. Litra appelsiinimehua naamariin ja pikkupissat pusersin, että päästiin lähtemään. Aika nopeasti hävisi niiden vahvimpien lääkkeiden pyörrytysvaikutuskin.

Paluumatka kesti sen 3 tuntia, kun pysäheltiin melkein joka huoltoasemalla pissalla.

Kotiin tullessa otin heti parin tunnin päikkärit ja nyt on ihan ok olotila. Alavatsaa aristaa, ja maratonia en lähde ihan heti juoksemaan, mutta jään henkiin!

Ja sitten NE uutiset: Yhdeksän (9) munasolua saatiin. Tietoa niiden kypsyydestä tai hedelmöittymisestä tai mitään ei meille tässä ennen perjantaita kerrota, ellei yhtään mitään siirrettävää tule. Eli jos puhelin ei soi, niin perjantaina on jotain siirrettävää. (Toivottavasti sitä ei tarvitse syödä) =) 

tiistai 1. huhtikuuta 2014

kp 21

Voi pössis, mikä uni.
 
Olin menossa sinne punktioon, johonkin isoon avaraan huoneeseen, jossa oli muitakin potilaita (sellainen sota-aikojen sairaalahuone tms.). Punktiossa saatiin kaksi munasolua, jotka pistettiin siittiöiden kanssa jonkun hehkulampun alle kasvamaan lautaselle! Niitä sai siinä käydä katsomassa, miten ne kasvavat =o
 
Seuraavana päivänä ei kukaan soittanut, ja sitä seuraavana päivänä sitten sanottiin, että nyt on kyllä jo vähän myöhästä. Kuitenkin annettiin käteen se lautanen, jossa oli paistettu muna jonka sisään taitettuna sellaista kalan mätiä. Että tämä pitäisi nyt saada jotenkin sun sisään. Olin tietty ihan ihmeissäni, että syömälläkö se siirto tapahtuukin? 
 
Sain myös sen toisen lautasen munaa ja mätiä, mutta se oli jotenkin epämuodostuneen näköinen ja sitten se tipahtikin lattialle. No se siitä. Eli meillä on vain yksi "siirrettävä" ja sekin on ylikokoinen ja kohdun limakalvokin alkaa jo olla vanha.
 
Luojan kiitos sitten herätyskello soi.