maanantai 31. maaliskuuta 2014

kp 20

viimeiset suhut otettu aamupäivästä. Olo on ollut tänään kuin pinkeällä popcornilla. Maha on ihan turvoksissa ja nopeasti kävely tuntuu epämukavalta. Uhkaan tätä olotilaa polkemalla kuntopyörällä ja tekemällä kevyesti pikkujumpat. Vettä koitan juoda aina kun muistan, eli vähän liian harvakseltaan.

Eilen tuli ihan kunnolla huono olo jostain syystä. Ihan piti käydä nyökkäämässä vessanpöntölle. Tuli välipalaleipä ulos. Ruokahalua ei kyllä muutenkaan ole.. mutta syödäkin täytyy. Ja koska mitään ei tee mieli syödä, niin sitten sitä syö vain suklaata. Ai että mulla on terveelliset elämäntavat.

Tosi paljon olen miettinyt sitä endometrioosia nyt viime päivät. Monet alavatsan tuntemukset on saaneet ihan uuden merkityksen. Tärähtelykipu menkkojen aikaan, toispuoleinen juilinta aina heti oviksesta alkaen ja kivulias ulostaminen menkkojen aikaan. Jotenkin aina kai yhdistin ne vain normaalisti menkkoihin. Mistä sitä tietää mikä on normaalia ja mikä ei oo. Ja kun pelkää lääkäreitä, niin sitä pitää normaalina sitäkin, jos käsivarsi tipahtaa matkasta. No, mutta kyllä tää tauti vähän kolautti minuutta. Eihän se koskaan oo kiva kuulla olevansa viallinen.

Ensin sitä toivoo jotain syytä lapsettomuudelle, sitten kun sen saa niin on vain niin kamalan pettynyt itseensä ja omaan kroppaansa ja miettii miten olisi pitänyt elää toisin.

Mutta kohti punktiota mennään. IVF se hoitomuoto tähän tautiin olisi kai jokatapauksessa.Illalla pregnyl ja sitten se on menoa heti keskiviikkona aamusta (klo 04:30 lähtö)! Huijui...

lauantai 29. maaliskuuta 2014

kp 18

Kokoelma.
















Ja lääkäri sanoi, että annokset ovat mulle liian pieniä. Ensi kerralla sitten vähän enempi...


***

Eikä mennyt ihan putkeen mun pistäjällä tänään =) ekasta piikistä tuli verta ja lääke loppui, ja jouduttiin vielä toinen piikki pistämään uudesta putkilosta, ja siitäkin piikistä verta. No tähän  asti onkin mennyt melko mallikkaasti piikittelyt. Välillä pitää vähän koheltaakin näitten hoitojen kanssa.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

kp 17

Selvispähän tänään sitten syy lapsettomuuteenkin. Lääkäri ultrasi 1,5 x 2 cm suuruisen endometriooman.

Puregon ei oo mun lääke. Rakkulat kasvavat kituuttaen, vaikka annosta nostettiin. Silti nämä sankarit meinaavat, että punktioon päästään (jep.. noukkimaan varmaan raakoja soluja). Puregon nyt jatkuu samalla annoksella sunnuntaihin. Maanantaina irrotuspiikki illalla ja keskiviikkona sitten punktio. Lääkäri meinasi, että 5 voisi olla mahdollista saada. (ja niistä puolet on raakoja ja ne loput kuolee siihen petrimaljalle).

Mun pitäs ehkä löytää jotain positiivista asennetta tähän, mutta jos kaikki menee pieleen ihan alusta alkaen, niin revi siinä sitten ilosuutta. Mä haluan lopettaa tän hoitokerran tähän. Alottaa muutaman kuukauden päästä alusta ja ERI LÄÄKKEILLÄ! Miksi ihmeessä ne väkipakolla puskee hoitoa loppuun, vaikka rakkuloiden kasvu on hitaampaa ku vaivaiskoivulla.

Itku on koko päivän ollut tulossa tuossa kurkunpäässä. Kyllä se kohta tulee, kun kynä tipahtaa lattialle.

****
Ja mulla on tänään ruvennu tulemaan kunnolla ovislimoja tai jotain limoja kuitenkin ja runsaampana ku normaali kiertokuuna. Googlen mukaan kuuluu asiaan. 

tiistai 25. maaliskuuta 2014

kp 14

Päivitin taas niitä teknisiä tietoja tuonne historiikin alle, mutta 16 (liian?) pientä rakkulaa löytyi. Puregon annosta päädyttiin nostamaan 225 IU:hun ja kolmen päivän jälkeen katsotaan taas missä mennään. Ei mennyt niinku strömssössä.

Sarjassamme miljoona pientä kysymystä: 

1. Mua kyllä vähän (ja vähän enempikin) suututtaa. Miksi ihmeessä ne vaihtaa lääkettä, jos yksi lääke on todettu jo tuottavan vastetta rakkuloissa? Ei se lääkärikään osannut siihen vastata, kun kysyin! Taidetaan olla ihan lääkefirmojen koekaniineita tässä hommassa =/

2. Mun värkit on sivussa ja toinen munis on siellä kohdun takana jossain. Voitte vaan arvata, mitä tulee ekana mieleen.. No nii-iin.. miten ne saa punktioitua sieltä takaa mitään? joutuuko ne menemään kohdun läpi? vai jalan läpi ? ainakin se varmaan sattuu ihan hitosti.

3. Kohdun limakalvo on jo 8,4 mm. Onko siitä sitten haittaa kiinnittymiselle jos kohdun limis kasvaa liian paksuksi??  


lauantai 22. maaliskuuta 2014

kp 11

Elämä tuntuu painajaiselta. Josta ei vain voi herätä. Välillä katson epätoivoisena kelloa ja ajattelen sen kulkevan sekunti sekunnilta kohti tulevaa punktiota. Ja se on aika pelottavaa. Minun rankin lääketieteellinen toimenpide on varmaankin ollut verikoe. Eniten pelkään sitä avuttomuuden tunnetta, kun makaan hoitopöydällä jalat levällään, enkä voi juosta karkuun. Alentavaa ja lamaannuttavaa.

Tässä jakautuneessa maailmassani olen toisaalta lähdössä tänään sovittamaan häämekkoja. Ihan jännittävää. Ja välillä tulee mieleen, että jos tuleva hoito onnistuu, niin olen häiden aikaan raskausviikolla 20 (tai jotain). Eli ei varmaan kannata löytää unelmiensa hääpukua nyt?
Olen vuoden alusta asti enemmän tai vähemmän päättäväisesti yrittänyt saada timmimpää kroppaa (joo on vähän pinnallista), mutta kerrankos sitä naimisiin mennään. Paino on tippunut 62 kilosta 58,5 kiloon, ja senttejä on jonkin verran lähtenyt.

No ja niinhän siinä sitten kävi, että löysin unelmieni häämekon!! Ja jätin sen sinne kauppaan!! Hitto!! En minä uskaltanut sitä ostaa, jos hoito onnistuu. Todennäköisyys siihen on jotain 1/3.. Sanoin liikkeessä, että jos tämä on minun puku, niin se on täällä vielä 3 viikon päästäkin. Ja sitten kyllä haen sen! Siis jos hoito epäonnistuu.  


Ehkä en pohjimmiltaan usko hoitojen onnistumiseen, joten en ole löytänyt niille "parempaakaan ajankohtaa". Tavallaan haluan käydä edes kerran ivf:ssä ennen kuin alan todenteolla valmistamaan itseäni adoptiohakemusta varten.

Toisaalta. Sekunnin murto-osan ajan erehdyin toissapäivänä miettimään, millaista olisi olla raskaana, millaista olisi saada meidän yhteinen rakkauspakkaus kotiin. Millaista elämä olisi nelistään (Mies, koira, lapsi ja minä). Vaarallisia ajatuksia.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

kp 8

Nolla-ultra takana. Kaikki niinkuin pitääkin. Mies väkersi puregonkynän kasaan omin pikku kätösin hoitajan avustuksella, ja tuikkasi ekan annoksen kuin vanha tekijä (no alkaahan sitä kokemusta tuosta pistelystä jo ollakin).

Päivitän muuten noita teknisiä tietoja, tuonne lapsettomuushistoriikin alle, että en ehkä ihan niin yksityiskohtia tähän päätekstiin sitten enää laita. Lähinnä varmaan omaa yleistä ihmettelyä =)

Mulle tuli siellä odotushuoneessa mieleen Feeniks, kun siellä oli joku tyttö hoitajan vaatteet päällä odottamassa aikaansa. Mutta asutaan melko varmasti eri paikkakunnilla, joten eri tyttö oli kyseessä. Mutta sellainen hassu tunne tuli siitä, että jossakin joku toinenkin tekee ja tuntee näitä ihmeellisiä tuntemuksia jossain päin Suomea ja varmaan hyvinkin samoihin aikoihin. Eli tää on ihan normaali tapa tehdä lapsia. Pakko olla, ku Feeniksikin kerta tekee jossain ihan samalla tavalla. =)
Jännä mitä kaikkea sitä odotushuoneessa kerkeääkään ajatella...

tiistai 18. maaliskuuta 2014

kp 7

Pfuh* Sinne ne hävisi, taivaan tuuliin 443 euroa. Tuolla hinnalla olisi päässyt muuten muutamaksi päiväksi ulkomaanmatkalle. Vaan eihän sillä rahalla ole merkitystä, jos hoito onnistuu. Entä jos se ei onnistu? Voi sitä veeitutuksen määrää. Ehkä lähdin nyt väärään suuntaan hortoilemaan ajatuksieni kanssa.. Äkkiä takaisin juna-asemalle kököttämään.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

kp 6

Oh my god! Nyt se iski (tai oikeastaan jo viikonloppuna)! Ne pistää minuun tiputusletkun? Tsissus. Kai ne sentään kertoo, kumpaan käteen, että voin upottaa käsivarren emlaan puutumaan kyynärpäätä myöten?


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

kp 1

Kiitos ihanaiset taas vertaistuesta!! <3 Ootte enkeleitä.

Suprecurin sivuoireita lisää: olo on kokoajan niin kuin olisi juonut lasin viiniä, vähän huimaa ja humisee päässä, sitten tulee "laskuhumala" ja päätä alkaa lievästi särkeä. Välillä on ihan normaali olo, mutta sitten taas huimaa ja humisee.

Menkat on sen verran kivuliaat, että oli pakko ottaa särkylääke. Voi kun voisi vain olla peiton alla ja odottaa, että tämä kaikki on ohi. Mutta perhana kun on pakko mennä töihin joka aamu. 

maanantai 10. maaliskuuta 2014

kp 28

... ja itkukohtaus, ilman mitään syytä. Väsyttää.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

kp 27

Kuudes sumuttelupäivä polkastu käyntiin. Ei ole tullut mitään kovin kummempia sivuvaikutuksia. PMS-oireet ovat lieventyneet, mutta se ei varmaankaan ole haittavaikutus.

Maanantaina kp 21, kävin hiihtämässä ja hiihtolenkin jälkeen kurkku tuli hiukkasen kipeän tuntuiseksi. Monta päivää ihmettelin, että meinaako se nuha tulla vai ei, kun kurkkua vain aristaa, mutta muuten olo tosi terve ja energinen. Ehdin jo miettiä, että johtuuko orastava kurkkukipu suprecurista, mutta todennäköisempää kai on, että flunssa-aalto on saapunut tähän huusholliin.Toissapäivänä sitten nenä alko mennä tukkoon. Ja tänään onkin jo sairaampi olo, kuin kertaakaan tällä viikolla. Mutta edelleenkin tuntuu, että voisin olla sairaampikin nuhani kanssa. Ihme nuhatauti.

Googlesta olen koittanut hakea tietoa, että mitenkä sumuttelut ja nuha sopii yhteen, mutta ilmeisesti nenän tukkoisuudesta ja siitä, että joutuu niistämään viimeistään tunnin päästä sumun laittamisesta, ei pitäisi olla haittaa? No sepä nähdään reilu viikon päästä sitten. Nyt kuitenkin näyttää, että tämä nuhatauti iskee kohta kunnolla päälle. Taitaa tulla lepopäivä liikunnasta tänään.

Menkkojen pitäisi siis alkaa käyttöohjeen mukaan viimeistään ylihuomenna. Niitäpä sitten tässä odotellessa.

Katsottiin eilen miehekkeen kanssa elokuvaa, joka oli sellainen yhteiskunnallisesti elämän peruskaavaa noudatteleva. Lapsia tulee rakkauden hedelmänä silloin kun keksitään, että nyt semmoinen keksitään tehdä. Elämän suurimmat  kriisit ovat sydänsuruja ja läheisten kuolemia.  (enkä nyt tarkoita, etteivätkö ne olisi kriisejä siinä missä muutkin kriisit). Mutta lähinnä tuo lapsentekopuuha.. Noin se tapahtuu: Tuosta noin vain.. Jep. ELOKUVISSA.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

kp 20

Ilmassa kevätväsymystä tai jotain hoitopaniikkia tai jotain.. Voisin vain jäädä peiton alle nukkumaan, mutta sitten tulee morkkis, koska ei saisi mitään aikaiseksi. Eli noustava on.

Tästä se huomenna kuitenkin lähtee.. kohti uusia seikkailuja. Tai ainakin uusia kokemuksia.