kp 19

Nyt sitten muljuttaa vasemmalla ovulaatioajankohdan tavoin. Siirtyispä menkatkin muutamalla päivällä sitten eteenpäin, niin kesäkuussa ajankohta osuisi arkeen.

kp 12

Elämää on lapsettomuuden ulkopuolellakin. Silti se on elämässä läsnä. Nyt taas enemmäntuntuisena kuin vuosi sitten. Ihanan kivutonta aikaa ollut tämä kierto, ainakin tähän asti. ei tunnu alavatsassa mitään. Eli olettaen ettei siellä tapahdukaan mitään, koska lisähormoonit ei ole käytössä.

Tuntuu ettei enää tarvitse kiirehtiä noiden hoitojen kanssa. Ei ole pakkoa yrittää uudestaan heti seuraavaan kiertoon. En tiedä onko se parempi vai huonompi vaihtoehto hoitojen kannalta, mutta ainakin henkisesti tuntuu paremmalta, kun ei puskemalla pidä yrittää ja yrittää.

Minulle riittää, että tälle vuodelle saadaan iui:t tehtyä ja ivf aloitettua, niin saa lääkkeiden osalta sen 600 euron  edun hyödynnettyä. Ensi vuonna sitten haluan naimisiin ja aloittaa adoption. Siihen itseäni valmistamalla valmistan. Elämä menee niinkuin sen on tarkoitus mennä. Monta tulevaa itkua on vielä tiedossa, mutta myrskyn silmässä on tyyntä.

kp 7

viha. suru. pettymys.

Olen vihainen, koska niin moni joutuu tekemään lasta piikkien ja neulojen, tökkimisien ja kipujen avulla. Ystäväni kävi tänään ensimmäisessä punktiossa, ja kertoi kokemuksistaan. En uskonut, että toisen kokemukset voisivat tuntua niin pahalta itsestäkin. Tulin surulliseksi, koska ei kenenkään tulisi joutua raskautta yrittääkseen tekemään mitään muuta kuin harrastamaan vähän seksiä. Milloin siitä tuli niin vaikeaa?

Olen iloinen, että ystäväni sai hyvän tuloksen. Toivon koko sydämestäni, että hänellä onnistuu heti, eikä kaiken tuon jälkeen tarvitsisi enää pettyä.

Samalla olen surullinen, koska minä en tiedä onko minusta punktioon. Pelkään lääkäreitä, neuloja ja kipua aivan törkeän paljon. Siis oikeasti tosi paljon. Sen verran, että olen koko illan miettinyt, että hoidot saa minun osalta jäädä insseihin. Jos ei onnistu, ei ole tarkoitettu onnistumaan ja rupean painostamaan miestä naimisiin, että voidaan ilmottautua adoptioprosessiin. Se tuntuu muutenkin jo enemmän omemmalta. Ehkä monen monta vuotta pettymyksiä saa aikaan sen, että en enää halua pettyä. Mieluummin sitten odottaa monta vuotta, mutta en enää pettyä. Saati pettyä kaikkien pistelyjen ja törkkimisten jälkeen.

En tiedä onko minussa vielä jäljellä hormoonihirviön jälkivaikutuksia, mutta edelleen ailahtelen kovin paljon normaaliin olotilaan nähden. Olen itkuinen ja hermostunut kokoajan. Hormoonejako tai sitten jotain muuta. En jaksa ajatella tätä p...skaa. Mutta en osaa olla ajattelemattakaan. Enkä osaa nähdä toivonmurustakaan tässä.

kp 1

eipä tässä sen enempää

kp 23

eilen illalla hajosin, kun emme voi kävellä kesällä nurmikolla, koska koira on pissannu ja kakannu jokapaikkaan. Tänään hajosin siksi, koska sykemittari lakkasi toimimasta. Minusta on tullut hirviö. Hormoonihirviö. Peikkometsän peikotkin kaikkoavat, kun olen itse metsän hirvein mörkö.

Ensi kierrosta päätettiin jättää hoidot väliin. Pää on ihan sekaisin ja kroppa ihan turvonnut ja kipuileva jo nyt. Kokoajan tuntuu ja jomottaa. Selkää, mahaa, joka paikkaa. En minä jaksa toista kertaa doupata itteäni täyteen kaikenmaailman hormooneja. En ainakaan heti.

kp 20

hormooneista on tullut vain multi pms-oireet. Eli samat oireet kuin ennen menkkoja, mutta paljon kovempana. Olen hermostunut kokoajan, kaikki ärsyttää melkein kokoajan. Tissitkin tuli tänään pitkästä aikaa kipeäksi, niinku ne aina clomi-kierroissa on tullu. Maha on kokoajan turvonnu ja menkkajomottava. En pidä tästä. En varsinkaan, kun se ei johda mihinkään.
Ensi viikolla pitäisi lähteä vanhempien luona käymään. Olla hirveen pirtee ja ilonen. Samalla ku perse vuotaa. Voi jee!