perjantai 22. helmikuuta 2013

kp 7

Raskausuutinen ja ensireaktio: "No eipähän tarvi senkään kanssa olla enää tekemisissä". 

tiistai 19. helmikuuta 2013

kp 4

ensikäynti toi ryöppynä 6 vuoden takaisia muistoja mieleen. Odotushuoneessa ei paljoa huvittanut keskustella ukkokullan kanssa mistään, ja toinen koittaa keventää tunnelmaa: "Muistatko kun tehtiin sitä gulassia?"... Mitäh?!! Gulassitko sulla on mielessä nyt? ookoo. ei kait siinä =)

Ultrattiin ja juteltiin. Kaikki on niin kuin oppikirjoista kerrottuna. Ei mitään fyysistä vikaa kummassakaan ja henkistä vikaa ei kuulemma tutkita lapsettomuushoitojen yhteydessä.. =) siis stressiä ja sen sellasta.

Seuraava askel on clomit+menopur --> iui

..mutta ennen kerätään voimia pari kiertoa. Olisimme saaneet jo tässä kierrossa aloittaa, mutta minulla ei ainakaan ole kiire pettymään. Ensimmäisellä kerralla olin malttamaton, halusin niin kovasti yrittää. Ja yritykset olivatkin täynnä toivetta. Nyt haluan olla henkisesti ja fyysisesti vahva ennen kuin alan doopata itteäni mömmöillä. Mahdollinen pettyminen vie niin paljon voimia, että ei meillä ole kiire siihen.

Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, nostelen tarot-pakasta lähinnä "mustia" kortteja, joten odotan edes vähän toiveikkaampia aikoja ennen hoitoja.

Vietimme miehen kanssa tosi kivan illan. Ei nyt oikein muuta olisi jaksanutkaan. Elokuva, roskaruokaa ja sormuksien kattelua <3




lauantai 16. helmikuuta 2013

kp 1

olipa lyhyt kierto taas.

Kävi pikaisesti mielessä se ensiviikon tiistaina oleva ensikäynti. Silleen ihan salaa ajattelin, että hyvällä tuurilla jo ensikiertoon olisi ehkä voinut saada jonkinsortin mömmöt - siis jos menkat ois alkanu (ajallaan kp 28) eli vasta maanantaina. Clomejahan syödään kierronpäivistä kp 3 alkaen.. ja googlettelun mukaan femareja vielä aiemmin. Eli ensimmäiseltä käynniltä en sitten odota yhtään mitään muuta, kuin paperien täyttelyä ja kysymystä "oletteko puhuneet adoptiosta?". 

Osa minusta ajattelee, että onpa jännä nähdä millaisia kommervinkkejä tällä kerralla koitetaan ja miten se lähtee alkuun.
Osa minusta ajattelee, että mitäänhän ei kuitenkaan tapahdu, vaikka mitä yritettäisiinkin kaikkea. 
Pieni osa minusta ajattelee, että ei huvittaisi yhtään ryhtyä koko touhuun ja tämä elämä ihan tarpeeksi kiireistä ilman lapsiakin. Kun mieskin sen tajuaisi ja etsisi itselleen sikiävän emännän.

Ja sitten väsyn ajattelemaan ja poljen koko asian taas jonnekin pois... 




perjantai 15. helmikuuta 2013

kp 26

tämä viimenen viikko ennen menkkoja on aina äärimmäisen ahdistava niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Olen väsynyt. Vähän kaikkeen. En pelkästään lapsettomuuteen. Pitäisi varmaan pitää parin viikon loma ja karata erämaahan puhaltamaan saippuakuplia - tai jotain muuta, mistä tulisi hauskaa. Tästä elämästä on nyt hävinnyt ilo. Tämän hetken tunne ja kaikki - hetkellisiähän ne vain ovat, mutta niin voimia vieviä. Silloin pitäisi kai levähtää. Ahdistaa kaikki. Ei vain lapsettomuus.

tiistai 12. helmikuuta 2013

kp 23

argh !!! valivalivali.. murr...

... tai sitten minä vain pelkään epäonnistumista niin kovasti, etten edes halua hoitoja. 

lauantai 9. helmikuuta 2013

kp 20

Vaatisi varmaan pitemmän taustojen selvittämisen, vaan tuntuu ettei minulla siihen(kään) oikein riitä paukkuja. Lyhyesti ottaen tässä olen jonkin aikaa jo harkinnut, että mitä jos en haluaisikaan lapsia. On tämän elämän saanut rakennettua vuosien saatossa sellaiseksi, että siinä on hyviä asioita ilman lapsiakin. Enkä tiedä olisiko minulla edes aikaa hoitaa lapsia.
Onko väärin olla haluamatta lapsia, jos niin monta vuotta on halunnut?

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

kp 17

no ei ne lämmöt jaksanu sitte ees nousta. blaah.

pari viikkoa ensikäynnille...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

kp 14

..ja positiivista enteilevä ovulaatiotesti. Limoja ei ole silti nimeksikään.