Haavat

Sinä olet jo jotenkuten sopeutunut vuoden aikana siihen, että sinulla on työ ja harrastuksia. Käytät oman aikasi terveyden kohentamiseen. Aika menee soljuen päivästä toiseen. Kokeillen erilaisia konsteja mikä ruokavalio sopii, mikä liikuntalaji sopii, millainen elämänrytmi sopii uuden sairauskaverin kanssa. Siinä se hurahtaa. Kokee alamäkiä, kun tullaan takapakkia hyvinvoinnissa. Mutta etupäässä vointi on parantunut. Paino ei ole tippunut, mutta muokkautunut kuntosalilla käynnin seurauksena. Hikiliikunta tuntuu hyvältä. Hyvä ruoka tuntuu hyvältä (aina seuraavaan aamuun asti, jolloin suoli ilmoittaa, että virhevalinta - palaahan tyttö ruotuun). Sillätavoin kulunut vuosi on mennyt. Etsiessä uudenlaista tapaa elää. Sopeutuessa uudenlaiseen elämään.

 

Aina välillä on miettinyt, että olisihan se lapsi mukava lisä tähän kaikkeen. Ja meillä olisi kyllä paljon hyviä juttuja annettavaksi ja yhdessä koettavaksi pienen ihmisen kanssa. Mutta toisaalta elämä ilman lapsia on ihan jees. Se on aika vapaata, muttei kuitenkaan huoletonta. Koira asettaa melkein isommat rajoitteet kuin lapsi. Monesti koiran kanssa ei voi lähteä ulkomaille eikä koiria voi ottaa mukaan elokuviin tai kauppaan. Toki koiruliini pärjää muutaman tunnin yksinkin. Koirassa kaipaa vain sitä, että se joskus oppisi sanomaan, mikä siitä tuntuisi mukavalta ja mitä haluaisi tehdä. Vaikka osaahan tuo meidän karvapallo kyllä ainakin herkkuja tulla pyytämään. Lienee seura tehnyt kaltaisekseen, syömisestä tulee kiva ja onnellinen olo. Ja hyvästä hikilenkistä. Ja kuinka monen teini-ikäinen tulee edelleen ulko-ovella häntäheiluen riemusta vastaan, kun tulet kotiin. Koira on aina yhtä iloinen, kun tulet kotiin. En tiedä johtuuko ilo siitä, ettei tarvitse enää olla yksin, vai siitä, että silloin koira tietää saavansa ruokaa. No ihan sama. Hirmuisen iloinen se aina silti on. Ja siitä tulee aina yhtä mukava fiilis itsellekin. Eli minulle ja meille tuo koira on antanut iloa elämään niin paljon, että lapsenkaipuu on alkanut haalistua. Ihmisolennon kiitollisuus on kyllä erilaista ja ehkä ihminen ja koira eivät lopulta ole vertailukelpoisia. Mutta meille tuo koira on kultakimpale. Ja tulee kohdelluksi paremmin kuin moni lapsi maailmalla.

 

Silti molemmat halutaan katsoa tuo luovutushoito loppuun. Jo taloudellisistakin syistä. Siihen on laitettu hirmuisesti rahaa. Olisi tavallaan tyhmää heittää kortit ilmaan vain sen vuoksi, että alamme kypsyä ajatukseen kahdestaan. Ja vaikka sitä kypsymistä on hiljalleen tapahtunut ja tapahtuu päivä päivältä lisää, jokainen hoitokerta on vanhojen haavojen auki repimistä. Toiveet nousevat hormoonihuurujen myötä pinnalle ja samoin pettymykset tuntuvat kerta kerran jälkeen karvaammilta. Jos vielä uskoit siihen, että vika ei ole sinussa vaan sinun munasoluissa. Jos ne hyväksi todetut munasolutkaan hedelmöittyneenä eivät halua kiinnittyä, niin syyllisyys ihan vyöryy tsunamina kohti. Matto vedetään alta, vanhat haavat repeytyvät auki ja suolaa kaadetaan ämpäritolkulla niihin. Kunnon ryminällä pohjalle takaisin. Kyllähän se pienen ihmisen voimat vetää loppuun.

Yhden viivan kirous

Minä olen sitä mieltä, että kaikista vaikeinta raskaaksi tulemisessa on saada siihen testiin ne kaksi viivaa ja saada ne pysymään siinä testissä.  En ole jaksanut tänne kirjoittaa, enkä oikein jaksa nytkään. Mutta olen pitänyt omaa päiväkirjaa eri "oireista", joita lutinukset tai progynovat tällä kertaa saivat aikaan.


Kp18: alkionsiirto (3-päiväinen ja 5-soluinen topalkio, kohdun limakalvo 10 mm)


Kp19(pp1): rinnat kipeytyy, turvotusta, tuhrua


Kp20(pp2): rinnat kipeät, lämmöt ylhäällä 36,8, turvotusta, väsymystä


Kp21(pp3): rinnat vähemmän jo kipeät, mahassa nippailee, turvotusta, väsymystä


Kp22(pp4): rinnat edelleen vähemmän kipeät, mahakipuilua, turvotusta, väsymystä


Kp23(pp5): turvotus vähenee, rintojen kipu vähenee, tuntemukset mahassa vähene ja lämmöt alenee


Kp24(pp6): aika normaali olo, ei turvotusta, ei rinnat kipeänä, lämmöt 36,5, väsymystä, mieliala maassa, iho tuntuu kylmältä


Kp25(pp7): ei turvotusta, lämmöt 36,4, iho tuntuu kylmältä, ei rinnat kipeänä, negatiivinen raskaustesti


Kp26(pp8): menkkakipuja, ei turvotusta, lämmöt 36,5, iho tuntuu kylmältä, rinnat tuntuu koskettaessa, mutta eivät ole kipeänä


Kp27(pp9): menkkakipuja, illalla pientä turvotusta, lämmöt 36,5, iho tuntuu kylmältä, rinnat kipeyty hetkeksi enemmän, kuumia aaltoja


Kp28(pp10): menkkakipuja, mutta vähemmän kuin eilen ja toissapäivänä, yks kolmen sekunnin viiltävä kipu tuntui illasta, iho tuntuu kylmältä, lämmöt 36,6 aamusta ja illasta 36,8. Rinnat ei juurikaan kipeänä päivästä, illasta hieman enempi tissikipua, maha vähän turvoksissa. Raskaustestissä (mielikuvituksen aikaansaama?) varjo.


Kp29(pp11): aamulämmöt 36,8, rinnat taas vähempi kipeänä kuin eilen. Vähäistä turvotusta alavatsalla. Vähäistä menkkakipua


Kp30(pp12): aamulämpö 36,7, tissit tuntuu, ei kipeät. Vähäistä turvotusta, r-testiin haalean haalea haamu, alavatsassa ajoittaista nippailua


Kp31(pp13): aamulämpöä en mitannut. Illalla 36,5. turvotusta ei ole yhtään, tissit ei juurikaan enää kipeät, ei menkkakipuilua lukuun ottamatta yksittäisiä viiltäviä jomotuksia ristiselässä.


Kp32(pp14): tänään. aamulämpö 36,7, tissit tuntuu, ei kipeät. Ei turvotusta. Raskaustestit puhtaasti negatiivisia (25 ml rfsu ja 10 ml onestep). Lutinukset näyttää pitävän lämmöt ylhäällä, menkat poissa ja tissit vähäsen kipeenä. Illasta alkoi ne ihan oikealta tuntuvat menkkajuilinnat.


Kp33(pp15): aamulämpö 36,8, ei turvotusta. Kylmää hikeä pukkaa.

Kp34(pp16): virallinen testipäivä - negatesti ja menkat alkoikin aamupäivästä jo.