kp 17

Ahdistus. 
Heräsin aamulla ja on pakko tulla kirjoittamaan nämä ajatukset tai tunteet ulos. 

Minulla ei itselläni riitä usko siihen, että lapsettomuushoidot toimisivat. Tiedän kyllä varsin hyvin, että se on sitä pelkoa pettymisestä. Mies sen sijaan haluaa yrittää. Mutta mies ei tiedä, enkä tiedä voiko edes aavistaa, että millaista se on. Törkkimistä, sorkkimista, alistumista, urkkimista, salailua, pelailua ja sydäntä raastavaa surua. Kaiken takana(ko) tosiaan vain toive saada oma lapsi. On se sitten valtava asia, niin kai se on.

En tiedä. Se voi olla, että suurimman osan ahdistuksesta tekevät hormoonilisät. Mutta niin aidolta se pettyminen tuntuu. Todelta ja repivältä. Ja siksi pelkään. En tiedä, onko minulla voimia enää. Kunpa en tietäisi mitä tuleva kevät on tuomassa tullessaan. Kaipauksella muistelen ensimmäistä "kierrosta". Oi sitä toiveikkuuden määrää. (josta sittemmin muodostui oi sitä pettymysten määrää). Niin - kun ei ole positiivisia (sanan todellakin varsinaisessa merkityksessä) kokemuksia, tuntuu ettei ole mitään.

Olen kypsyttänyt itseäni adoptioon. Mies haluaa ensin koittaa nuo hoidot. Siksihän tässä ei kai ole kiirettä naimisiinkaan. Olen kai kylmä ja tunteeton ihminen, koska haluan vain sen paperinpalasen kuntoon, että oikeudellisesti voi aloittaa hakemusprosessin.  Muuten koen, että voin rakastaa ja elää toisen kanssa hyvässä parisuhteessa, ilman avioliittoakin. Yhteiskunta nyt vain on tällainen. Se olettaa, että pieni paperilappunen on tae kahden ihmisen yhdessäpysymisestä. Hassua. Etenkin kun eroaminen on tehty melkein ihan yhtä helpoksi kuin avioliiton solmiminen.

Olemme siis erilaisia mieheni kanssa. Erilainen meillä on elämänhistoriakin. Tottatosiaankin minä tiedän sen, että lapsettomuushoitoihin uskoo. Tarinathan kertovat niin, että lopulta aikamoni saa sen oman lapsen. Tarina tosin harvemmin kertoo sen, kuinka monta(kymmentä) yrittämiskertaa siihen tarvitaan (ja kuinka monta kymmentä(tuhatta) euroa siihen tarvitaan) Vaikka raha onkin toissijainen tekijä, niin terveenä ihmisenä sitä käy olemassa pari viikkoa kiinassa sivistämässä itseään muun maailman menolla, kun lapsettomana suorittaa yhden takeettoman hoitokerran rankempia hoitoja.