Vaikka eihän sitä sanottavaa ole. Elämä menee eteenpäin, vaikka minä olen jähmettynyt paikalleen.
Aivan varovaisia puheita luovutetuista munasoluista on ollut. Ajatus jonottamaan siirtymisestä kypsyy hiljalleen. Ajatus adoptiosta kypsyy hiljalleen. Ja aika sanoo tiktak. Mutta eihän se sydän toimi käskemällä. Ja haluan nyt, että mihin ikinä tästä jatketaan, niin sydän on mukana. Haluan pystyä olemaan paras mahdollinen äiti lapselle, joka meille tulee. Niin. Haluan vieläkin uskoa, että voin joskus olla äiti.
Sitäkin olen miettinyt, että pitäisikö tuolle endolle tehdä jotain. Lääkäri kyllä sanoi, että jos se ei vaivaa mitenkään, niin sille ei tarvitse tehdä mitään. Ehkä sitten niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti