.. muuttaisinko maailman, jos kertoisin avoimesti kaikille lapsettomuudesta. Valtaosalle maailmassa lapsia tippuu, kuin omenoita syksyisestä omenapuusta. Se on yleisintä. Ja se mikä on yleisintä on yhteiskunnallinen genre.
Ihminen voi valita ihmiset joiden kanssa on tekemisissä. Onneksi. Oman sosiaalisen ympäristönsä saa muokattua pitkälti itselleen mieluisaksi, vaikka joutuisikin osan yhteiskunnan silmissä vähemmistöön. Tasapainoilu sen kanssa, mikä on oma elämä ja mihin se riittää, kun yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö on varsin lujasti lukkiutunut "yleistyksiin". Aina ja Aina ja Aina tulee tilanteita, joissa pahoittaa mielensä, koska oma elämä ei sovi yhteiskunnalliseen yleistykseen. Niin kauan, kun on tekemisissä toisten ihmisten kanssa, niin kauan pahoittaa mielensä. Elämä alkaa tuntua aika typerältä, jos näin.
Leikittelen ajatuksella mitä tapahtuu, jos avoimesti vastaan yhteiskunnan yleistyksiin lapsettomuudellani. Mitä olen saanut, ja mitä oletan saavani jatkossakin: Sääliä, ymmärtämättömyyttä ja pääsen siksi ihmiseksi, josta voidaan muissa keskusteluissa sanoa: "minullakin on yksi kaveri, joka ei ole saa lapsia, se on tosi yleistä nykyään". - En haluaisi antaa itseäni tälle yhteiskunnalle tuossa roolissa.
Ihailen teitä ihmiset, jotka avoimesti kerrotte vaikeudesta saada lapsi. Hurjan vahvoja ja rohkeita. Teidän ansiosta murto-osa on jo ehkä ymmärtänyt, että elämässä voi olla muitakin tarkoituksia kuin lisääntyminen. Välistä tuntuu, että liian moni on jättänyt lukematta, ymmärtämättä lukemaansa tai oikeasti ajattelematta, että elämä ei mene kaikilla samalla tavalla.
