Usko, toivo ja rakkaus

Tuttavapariskunta sai pienen ivf-ihmeen vähän aikaa sitten. He sanoivat, että usko meni jo, mutta toivoa oli vielä.
Ryhdyin pohdiskelemaan taas tuota usko, toivo, rakkaus -trilogiaa. Ensin tässä lapsettomuudessa tosiaan lähtee usko. Usko jumalaan, usko ihmisiin, usko itseensä, usko ihan kaikkeen. Sitten lähtee toivo. Pimeää on ja ankeaa. Kunnes elämästä alkaa löytämään jotain muuta kuin lapsettomuuden. Se löytyi ainakin minulla vasta sitten, kun toivokin oli kokonaan mennyt. Minä en enää toivo, mieheni toivoo.  Ja minä kai sitten enää vain rakastan. Haluan yrittää, koska mieheni toivoo. En niinkään toivo enää hoitojen onnistumista (se toivo kuoli ajat sitten), mutta toivon, että voisin antaa miehelleni oman lapsen. Hän kun ehkä vielä jopa uskoo, ainakin toivoo.

Tässä kypsyttelen ajatusta hoidon aloittamisesta... ehkäpä kohta jo uskaltaa. Va! ikka ei usko, eikä liioin toivo - niin onhan se isku päin naamaa jokatapauksessa jos/kun siirron jälkeen vuoto alkaa.  Onhan se! Eli onko minullakin siis vielä jossain elämässä toivonmurunen? Ainakin poljen sen suohon, jos pyrkii pintaan.

Hyviä kesäpäiviä! Nautitaan niistä täysillä! <3

poimulehti

Lainaus 1:  "Poimulehti on kansanperinteen mukaan naisten rohto. Se erityisesti tukee naisen hormonaalista toimintaa ja tasapainottaa PMS-oireita."  
Lainaus 2: " Poimulehdissä on runsaasti parkkiaineita, jotka vaikuttavat limakalvoja supistavasti parantaen mm. ripulia ja ehkäisten verenvuotoja. Kasvin eteerinen öljy yhdessä parkkiaineiden kanssa vaikuttaa lievästi kouristuksia laukaisevasti ja tulehduksia parantavasti."'

olen tässä koittanut jatkaa taisteluani pms-oireita vastaan. Yleensä häviten kuusi - nolla. No äläkös kekasin tuon poimulehden tuossa pari viikkoa sitten, kevään puhjetessa kukkaan ja kaikenlaisten kasvien tunkiessa lehtiään mullasta. Olenpa sitten pari viikkoa työntänyt päivittäin 10-15 poimulehteä pirtelöön ja katsonut mitä tapahtuu. 

Kokemukseni poimulehdestä: Turvotus vähenee hiukan.  Munasarjoissa tuntuu lievästi samanlaista polttelua kuin clomikuurilla (aika paljon kivuttomampana toki). Ja nyt tässä menkkojen kynnyksellä (kp 26) pitkästä pitkästä aikaa tissit on ihan julmetun kipeänä. Portaat pitää mennä tissit kädessä alas ettei kovin tärähtele. Niin, että minun kokemukseni poimulehdestä on se, että jos haluat pms-oireisiin pientä vaihtelua niin poimulehtipirtelö rules. 

Suolen toiminnassa en ole huomannut suurempaa muutosta. Eli ei se ainakaan minun vatsaa kovettanut, ei tosin löysyttänytkään enempää onneksi. Taidan pysytellä ihan lääketiedelääkkeissä vielä tuon colitikseni kanssa. 

varovaisia askeleita

Hiljalleen tuntuu, että alan kasvamaan ajatukseen lapsettomasta elämästä. Vaikka meillä ne 5 alkiota siellä pakkasessa odotteleekin, niin musta ei tunnu yhtään siltä että edes haluaisin koittaa siirtoa. En oikein osaa sanoa, että pelkäänkö epäonnistumista vai onko tämä vain yhden aikakauden ja tarinan loppu. Sisällä jossain vain tuntuu niin vahvasti, että tämä lapsettomuus alkaa olla nähty ja olisi ehkä jo aika kääntää uusi sivu. Sivu, jossa elämään kuuluu uran kehittämistä, itselle sopivia ihmisiä ympärille, maisemia, joita haluaa nähdä aamulla herätessä ja hyvää treeniä ja hyvää ruokaa. Pohdiskelen tällä hetkellä kovasti, että mitä minä oikein haluan. Ja haluanko olla onneton päivästä toiseen. Haluaako kukaan? Olen vain ollut niin kauan, etten oikein tiedä, mitä olisi elämä ilman onnettomana olemista.
Joka tapauksessa kerään voimia uuden elämän alkuun. Ja näin kesänkorvalla koen toiveikkuutta. Ehkä minä vielä pystyn.

se tunne

,kun pitkän harkinnan jälkeen päätät kertoa jollekulle 12 vuoden lapsettomuudesta. Sitten saat vastaukseksi, että: "mä tiedän miltä susta tuntuu, mekin jyystettiin tota neljättä tosi monta kuukautta".
Huoh.

ei mitään uutta auringon alla...

Tuli vain jokin tarve kirjoittaa, vaikka edellisestä postauksesta on (vain) kaksi kuukautta. Elämä on pysähtynyt. Tuntuu, että maailma on pysähtynyt. Ja tuntuu, että tuo kaksi kuukautta on ollut vuosi.
Toisaalta pysähtyneisyys on ihan kiva asia. Eipähän hyppele peikkoja pusikoista harvase päivä riesoiksi. Mukavan seesteistä on.
Tosin muutosten tuulet puhaltavat idästä. Monet asiat tulevat muuttumaan tulevien kuukausien aikana. Työpaikka, paikkakunta,  asunto. Ehkä tämä seesteisyys on vain tyyntä myrskyn edellä.

Olen yrittänyt tässä tauon aikana keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin. Saada vähän kiloja pois ja kasvattaa hiuksia. Molempia melko huonolla menestyksellä.

Olen opetellut uudenlaista ruokavaliota colitiksen takia. Täydellinen ruokapäivä olisi seuraavanlainen:
6:00 aamulääke
7:00 aamupuuro
9:00 rahka ja mehukeitto + tee
11:00 lounas: kanaa, vihanneksia, riisiä
13:30 tee/kahvi + banaani
14:00 päivälääke
15:30 kanaa, vihanneksia, riisiä
18:00 rahkaa, mehukeittoa, marjoja/hedelmää, leseitä  tai jotain muuta pirtelöksi
20:30 rahkaa, mehukeittoa, marjoja
22:00 iltalääke
Vaan ainahan tuosta tulee lipsuttua.. Mutta joka aamu komennan itseni aloittamaan uudestaan. Vaikka todennäköisesti epäonnistun jossain vaiheessa sitäkin päivää.. Tuolla sapluunalla maha voi tosi hyvin. Pystyin sitä noudattamaan viikon.. ja silloin pyyhki suolen kanssa tosi hyvin. Ei ollu pieruja, eikä löysää ulostetta.
Nykyisin on normaali olotila, että vatsa on edes aivan vähän kokoajan turvoksissa. Olen jo ymmärtänyt, että se on nyt näin. En enää edes unelmoi normaalista terveestä mahasta. En edes tiedä voiko sitä saada enää.
Pienillä annoksilla yrittänyt mennä. Huomannut, että suolisto tykkää, kun syö usein ja vähän. Sitten juon vettä vähintään 2,5-3 litraa päivässä. Välillä koitan sekoittaa jotain vitamiiniporeita nesteeseen, etten liota itse itseäni liiaksi sisäisesti.
Seuraavia tuotteita yritän vältellä parhaan kykyni mukaan:
- hiilihapolliset juomat
- ruisleipä
- kahvi (ei muuten ole vielä kertaakaan mennyt päivää ilman kahvia) - ja aina närästää
- punainen liha
- kovin rasvaiset jutut
- tuoreet kasvikset
- omena
- pähkinät, siemenet (vain vähän voi näitä)

PMS-oireita vastaan olen hyökännyt tuplaamalla magnesiumin ja b-vitamiinin päivittäiset pillerit. Tuntuu, että auttaa (tai sitten vain kuvittelen).

Rautaa olen ensimmäisen kerran 15 vuoteen saanut pysymään sisällä!! se on iso juttu se. Miksi ihmeessä, en aiemmin ole tajunnut, että sitä voi ottaa nestemäisenäkin (pahaa on vaikka olisi kuinka hedelmäistä makua). Ja että sitähän voi ottaa joka kolmas päivä.. eikä joka päivä ettei maha mene sekaisin. Tuntuu, että pitkästä aikaa en ole sellainen viimeisillä voimillaan kuilun reunalla roikkuva aave, vaan että minulla on pikkuisen energiaa tehdäkin jotain. Ei vielä kovin paljoa silti. Pikkuhiljaa.

Parisuhde voisi voida vähän paremmin. Vaan niinhän se voisi aina. Harkittiin parisuhdeterapiaakin lukkojen aukaisuun, mutta sitten se ajatus hautautui johonkin. Ehkä sen voisi kaivaa sieltä. Aina olisi hyvä päästä puhumaan, jos muuten on lukkoja.

Ja sitten se lapsettomuus. Edelleen tauolla. Ja parhaani mukaan teen elämästäni elämää ilman lapsia. Pyrin nauttimaan jokaisesta päivästä. Enkä liiaksi enää elä toiveille, vaan elän itselleni antaen konkreettisia kivoja asioita.

muuttaisinko maailman

.. muuttaisinko maailman, jos kertoisin avoimesti kaikille lapsettomuudesta. Valtaosalle maailmassa lapsia tippuu, kuin omenoita syksyisestä omenapuusta. Se on yleisintä. Ja se mikä on yleisintä on yhteiskunnallinen genre.

Ihminen voi valita ihmiset joiden kanssa on tekemisissä. Onneksi. Oman sosiaalisen ympäristönsä saa muokattua pitkälti itselleen mieluisaksi, vaikka joutuisikin osan yhteiskunnan silmissä vähemmistöön. Tasapainoilu sen kanssa, mikä on oma elämä ja mihin se riittää, kun yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö on varsin lujasti lukkiutunut "yleistyksiin". Aina ja Aina ja Aina tulee tilanteita, joissa pahoittaa mielensä, koska oma elämä ei sovi yhteiskunnalliseen yleistykseen. Niin kauan, kun on tekemisissä toisten ihmisten kanssa, niin kauan pahoittaa mielensä. Elämä alkaa tuntua aika typerältä, jos näin.

Leikittelen ajatuksella mitä tapahtuu, jos avoimesti vastaan yhteiskunnan yleistyksiin lapsettomuudellani. Mitä olen saanut, ja mitä oletan saavani jatkossakin: Sääliä, ymmärtämättömyyttä ja pääsen siksi ihmiseksi, josta voidaan muissa keskusteluissa sanoa: "minullakin on yksi kaveri, joka ei ole saa lapsia, se on tosi yleistä nykyään".  - En haluaisi antaa itseäni tälle yhteiskunnalle tuossa roolissa.

Ihailen teitä ihmiset, jotka avoimesti kerrotte vaikeudesta saada lapsi. Hurjan vahvoja  ja rohkeita. Teidän ansiosta murto-osa on jo ehkä ymmärtänyt, että elämässä voi olla muitakin tarkoituksia kuin lisääntyminen. Välistä tuntuu, että liian moni on jättänyt lukematta, ymmärtämättä lukemaansa tai oikeasti ajattelematta, että elämä ei mene kaikilla samalla tavalla.

tauolle

Eipä minulla tänne ole nyt mitään annettavaa. Ehkä tulen kirjoittamaan, jos tuntuu että pitää purkautua elämän epäreiluudesta, ehkä en. Jää nähtäväksi.

Tähystyksen perusteella koko paksusuoli on tulehtunut ja kortisoonikuurille pääsin ja toiselle pysyvämmälle suolitulehduslääkitykselle. Eli minun tulevat kuukaudet ainakin jonkin aikaa koostuvat itseni kuntoon saamisesta.