Pettymisestä-sitä odottaa.
On niin tottunut siihen, että pettymys on se mitä tulee. Eikä muita vaihtoehtoja edes ole olemassa. Pettymys on arkea ja siihen valmistautuu aina kierron viimeisinä päivinä niin paljon, että alkaa ärsyttämään, kun menkat viipyilee päivänkin. Menkkojen jälkeen kuitenkin alkaa uusi kierto ja tavallaan siis uusi alku, joka yhtäkaikki todennäköisesti tulee päättymään pettymykseen.
Pettymyksestä muodostuu siis tavallaan arjen rutiinia. Joka toisaalta surettaa, mutta toisaalta hämmentää. Hämmentää sen vuoksi, että on pelottavaa huomata, kuinka luovuttanut oikeastaan jo onkaan. On luovuttanut uskomaan onnistumiseen. En ole lakannut toivomasta, mutta en vain enää usko. Tässä vaiheessa vielä lykkään asiaa eteenpäin, enkä ajattele mitä se koko elämän kannalta merkitsee. Elän nyt vain tässä. Ja otan nämä pettymykset nyt vain tässä. Pettymyksestä toiseen.
Ja sen kaiken muun ajan, kun en pety, elän ihan mukavaa elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti