Luin tuossa ariella:n blogia, ja takerrunpa nyt sivulauseeseen. Eli sairaslomiin. Lapsettomuushoidothan eivät pääsääntöisesti kuulu työnantajan palkallisien sairaslomien piiriin (mutta sairaan lapsen hoitaminen kuuluu - totta, kaksi täysin eri asiaa). Ja kuinka moni oikeasti tahtoo selitellä työnantajalleen, että joo.. jouduttiin vähän tökkimään neulalla ja imemään nesteitä munarakkuloista ja parhaillaan sainpa siitä ihan kiitettävät vatsakivut, etten pysty kävelemään. Kun me ei voida saada lasta, niin joudun sitte tekemään niitä lapsia noin.
Voi olla julmaa työnantajaa kohtaan, mutta kolme päiväähän saa olla saikulla (ainakin nykylakien mukaan) ihan vaan työnantajan luvalla. Lienee sitten sama, että sanooko että on vatsataudissa vai vatsakivussa. Kukaan ei kai huomaa pientä nyanssia? Tai sitten menee terkkarille ja sanoo, että nyt on sellanen mahakipu ettei pysty kävelemään, jos sellainen tulee. Minun mielipide (siis vain minun ja todennäköisesti tietenkin ihan vääräkin useimman mielestä), että jos punktiosta tulee oikeasti kipeäksi, niin saa kai sitä jäädä kotiin, niin kuin saa jäädä kuumeessakin. Tai sitte voi mennä kipeänä töihin, morjenstaa ovella, että "ei oikein kestä astua, mutta tulinpahan töihin, kun nämä lapsettomuushoidot on palkattomia".
Minä olen sitä mieltä, että ei lapsettomia tulisi laittaa eriarvoiseen asemaan työyhteisössä sen vuoksi, että joutuu hankkimaan lapsia hoitojen avulla. Olen sitäkin mieltä, että on aivan oikein, että lapselliset saavat jäädä hoitamaan sairasta lasta. Mielestäni lapsettomuus on sairaus, koska sitä varten joudutaan antamaan lääketieteellistä hoitoa. Miten se eroaa muista sairauksista? Siksikö, koska ihminen voi vapaaehtoisesti valita haluaako lapsia?
Kiitos ja anteeksi jos loukkasi jotakuta.
Hei! Pakko kommentoida, kun kirjoitit niin hyvin asiasta, mistä minäkin haluaisin purnata. :)
VastaaPoistaMinua ihmetyttää se, että jos moni lapsettomuushoidoissa käytetyistä lääkkeistä on kela-korvattavia, niin eikö se tarkoita, että kyseessä on todellakin sairauden hoito? Kuitenkaan tästä sairaudesta ja sen hoidosta ei saa automaattisesti sairaslomaa. Ehkä en vain tiedä asiasta tarpeeksi miksi näin on, mutta nyt kun asia on sattunut omalle kohdalle, tottakai se äryttää. Ehkä vaatisi sen, että tarpeeksi monella lainsäätäjällä olisi omakohtaista kokemusta lapsettomuushoidoista, että asiaan tulisi muutos. Sen kyllä ymmärrän, että esim. kauneusleikkauksista johtuvat sairaslomat eivät ole palkallisia. Olen siis samaa mieltä, että olemme asiassa eriarvoisessa asemassa niihin nähden, jotka lapsia saavat helpommin ja ilman hoitoja.
Omalla kohdalla tuo kolmen päivän palkaton loma (en edelleenkään usko, että oma työnantaja palkallista myöntää) ei niin pahalta tunnu. Eri asia olisi, jos olisi joutunut olemaan vaikka viikon tai kaksi palkattomalla sairaslomalla. Jos olisin tajunnut, olisin tietenkin voinut punktiopäivänä käydä työterveydessä itkemässä itselleni sairaslomaa jollakin muulla verukkeella. Mutta se ei käynyt silloin edes mielessä, ja toisaalta en ole sen tyyppinen ihminen, että kävisin "huijaamassa" itselleni sairaslomaa. Oma työnantajani ei siis myönnä sairaslomaa pelkästään työntekijän ilmoituksesta, vaan aina pitää olla lääkärin todistus (hoitajankaan todistus ei aina riitä).
Ehkä tämäkin asia vaatii sen, että siitä tulee yhä yleisempää, ennen kuin lakia muutetaan. :/
Niinpä. Nimenomaan. Kun ei tässä itse ole valittu, että haluaa lapsia. Mä kaipaan lapsia (ehkä tuo ajatus olisi jo pikkuhiljaa aika siirtää monikosta yhteen lapseen). Se tunne on osa mun ihmisyyttä. En mä valinnut tätä. Mutta mun oli pakko valita lapsettomuushoidot. Kohta ehkä joudun valitsemaan uudelleen, valitsemaan että lopetan hoidot. Koska nämä valinnat on pakko tehdä. Mutta sitä en valinnut, että haluaisin lapsen.
VastaaPoista