perjantai 22. helmikuuta 2013

kp 7

Raskausuutinen ja ensireaktio: "No eipähän tarvi senkään kanssa olla enää tekemisissä". 

5 kommenttia:

  1. Samat reaktiot alkaa astua täällä kuvioihin. Ja sitä, miksi sitä ajattelee raskautuvista, kuten ajattelee, on vaikea selittää muille. Se ei ole kateutta, se on enemmänkin varma tieto siitä, että se toinen tulee muuttumaan. Sen toisen maailman täyttää raskaus ja sitten äitiys. Ja kun tämä oma tilanne tuntuu niin vaikealta, sitä tiedostaa jo raskausuutisten tupsahdellessa, ettei ystävyyssuhteet tule pysymään ennallaan. Eikä niiden kai tarvitsekaan. Toki ystäviä tarvitaan, mutta jotenkin tämä tilanne ja pelko siitä, ettei asia siis lapsettomuus tule muuttumaan, imaisee niin syvälle, ettei sitä jaksa edes joka hetki välittää, miten ystävyyssuhteiden käy. Surullista. Raskauksissa ystävät iloitsevat uudelle kuulle siirtymistä, kun itse samaan aikaan kirjaa uuden kierron taas alkaneeksi. Ehkä juuri siksi sitä haluaa suojella ja säästää itseään ja käpertyä omaan koloonsa, mihin ei kukaan pääse sohimaan. Näin ei tule yllättäviä tilanteita, pidäteltäviä itkuja tai mitään muutakaan. Koti on turvallinen paikka, kun siellä ei ole raskaanaolevia :)
    Terv. Lumi ja kp 7

    VastaaPoista
  2. Kiitos Lumi! iso kiitos noista sanoista.

    VastaaPoista
  3. Minullakin yksi kaveri, johon en ole ollut yhteydessä 1,5 vuoteen. Sitä raskaus- ja vauvaonnea en vaan pystynyt sivusta seuraamaan. Eikä hänkään ole ihanalta perhe-elämältään minua joutanut kaipaamaan. Eipä sille mitään voi. Ja komppaan Lumia, en minäkään jaksanut enkä jaksa vieläkään välittää, miten ystävyyssuhteiden käy. Oma kipu on joskus vaan liian suurta.

    VastaaPoista
  4. Lumi kirjoitti kauniisti perustellen juuri omiakin ajatuksiani! Pidetään yhtä me, jotka tiedämme, mitä tämän paskan läpi tarpominen vaatii.
    Voimia viikonloppuihin naiset <3

    VastaaPoista
  5. Kiitti tytöt!
    Ette arvaakkaan, kuinka paljo helpottaa saada kuulla se, että on ihan ookoo tuntea se mitä tuntee.
    En pysty olemaan aidosti onnellinen sellaisten puolesta, jotka onnistuvat kuukauden max. kahden yrittämisen jälkeen. Mutta koko sydämestäni toivon lasta niille, jotka pettymys toisensa jälkeen edelleen yrittävät, toivovat, haluavat. Teidän onnistumisesta saan toivoa itsekin onnistumiselle.
    Ja teidän pettymyksen tunnen kuin omani.

    VastaaPoista