Nyt minä avaudun. Ihan vähän ja turhista asioista, mutta tässä tulee:
1. Sukulaiset. Tässä ei niin kauan aikaa sitten, sukujuhlissa sain parilta sukulaistätyliltä perinteiset utelut, että koskas teille tulee lapsia. Ja koska ilmeisesti olen muita vähä-älyisempi, koska en niitä lapsia ole vielä tähän ikään mennessä hankkinut, niin sainpa vielä kommentin: "Kyllähän niitä nyt pitäisi hopusti alkaa tekemään, sinäkin kun olet jo tuon ikäinen. Kohta et enää voi tehdä." ---Kiitos informaatiosta rakkaat sukulaiseni. --> seuraus: Kumitin kolmen setän/tätin nimet ylitse meidän häitten kutsulistasta.
2. Mies ja Minä. Molemmat ihan hemmetin osasyyllisiä siihen, ettemme harrastaneet seksiä silloin, kun pikkuhousuihin lösähti ovulaatiolimat, vaikka olikin kiertopäivä 36. Siitä asti olen potenut ihan saatanallista syyllisyyttä siitä, että voi miksi miksi miksi me ei pupuiltu silloin. En muista koska mulla ois noin hienosti pysyny lämmöt ylhäällä melkein koko 2 viikkoa sen jälkeen. Joka ikinen nippaus ja saa vieläkin muistamaan, että emme pupuilleet silloin kun olisi pitänyt. Ja miksi tuo mies ei ole asiasta yhtään niin pahoillaan? Sen vikahan se kuitenkin puoliksi on.. ottais sitten edes puolet tästä syyllisyydentunteesta pois.
3. Kuukautiset. Ensin meinasin avautua tästäkin enempi, koska vuoto on ollut suhteellisen runsasta nyt pari päivää, mutta onneksi ne verihanat alapäässä alkaa hiipumaan. Ehkä tämä loppuu joskus sittenkin.
Kiitos ja anteeksi. Sitten taas katoan takaisin arkeeni.
Mä oon kohtuullisen väsynyt siihen pakkoseksiin. Joskus on rentouttavaa unohtaa kiertopäivät. Toisinaan se onnistuukin, kun ei oviskipuja aina tule. Mutta toisinaan taas on pakko toimia, kun kaikki merkit huutaa yhteen ääneen.
VastaaPoistaLisäksi mä olen alkanut ajattelemaan, että pakkoseksi tullessa maisemiin on mahdollisuus suurempi raskauden epäonnistumiseen. Tässähän ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä, mutta itseä se lohduttaa.
Meillä hävis toi pakkoseksi ku hoidot alkoi...jotenkin jätettiin koko lisääntyminen lääkäreiden huoleks. Mutta kyllähän toi alka puulta alkoi jo tuntua, hävis se hellyys ja himo mitä joskus oli...semmosta suorittamista se pahimpina hetkinä oli "testi plussaa...nyt sänkyyn"-meininkiä.
VastaaPoistaMutta pakko myöntää, että viimeaikoina ei ole seksiä tehnyt mieli ollenkaan, oisko kerran tai kaks tässä kierrossa petihumppaa harrastettu, mut onpa ainakin omasta halusta sitä harrastettu ;)
Niin tutun kuuloista. Pitäisi varmaan yrittää taas ottaa Ashwagandhat päivittäiseen ruokavalioon, niin jos sillä saisi seksuaalisuuden kukkasen puhkeamaan uudestaan. Ja jos ei, niin parantaa se ainakin muistia tulevaa tenttiä varten. Minen oikeastaan edes muista, koska olisin oikein intohimon hirviönä syöksynyt mieheni kimppuun.. Hormoonihirviönä sitäkin useammin. Toivon kyllä, että tuleva ivf aikanaan poistaisi nuo turhat paineet.. minulta ehkä poistaakin, mieheltä ehkä ei ;)
VastaaPoista