Olin juhannuksen jälkeen viikon kesälomilla, ja vieläkin on pää jäänyt lomalle. Seuraavaan lomapätkään on parisen viikkoa ja sitten pari viikkoa töitä ja taas parin viikon loma. Yhtä loman odottamista tämä kesä. JEI. Sitten olen ihan täpinöissäni, kun emme ole miehen kanssa päässeet hetkeen reissaamaan, ja nyt selvisi, että syyskussa tulee mahdollisuus lähteä kiertämään osin kaksistaan ja osin ryhmässä Seinäjoen kautta Poriin, sieltä jonnekin ja sitte parin pienemmän paikkakunnan kautta kotiin. Välillä on hyvä katsella kotimaan erilaisuutta, eikä aina pinkaista ulkomaille, kun tilaisuus tulee. Tosin ulkomaanmatkakin tekisi gutaa.
Lapsettomuus on ja elää taustoilla. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. On kuitenkin. Uskoa ja toivoa ei ole kai ollut pitkiin aikoihin. Ja nyt olen työntänyt epäonnistumisen tunteet jonnekin syvemmälle ja ELÄN. Kerran viikkon muistan, että kohtapuolin postiluukusta varmaan tipahtaa
aika syksyn hoitoon. Hyi hyi.. Se tekee taas kaikesta niin todellista ja
läsnäolevaa. Surun läsnäoloa. Ahdistaa jo ajatuskin. Pois siis nyt se
ajatus.. HUSS.
Nautin olostani näin 57,5 kiloisena. Ei tarvi enää laihtua, kunpa ei vain tulisi takaisin. Pitää koettaa laistaa kotimatkan varrella olevaa pitseriaa. Minä suorastaan pompin kävellessä kevyin askelin.
Ilmassa alkaa olla touhun tuntua häiden suhteen. Sieltä ne lähestyvät. Kohta on jo täysi tohina päällä. Kaikki on kohta valmista. Minä olen valmis.
Sitten jumpalle!
___
Lisäys: Oli hyvät treenit. Takareiskat tulessa. Vaan se ei ollu tän päivityksen syy, vaan se, että illalla kävin postit hakemassa, niin siellähän se kirje hoitoihin oli odottamassa. Mikä noitahomma tämä oikein on. Ihan niinku oisin tilannut ton tiedon JUST tänään! Blaah, ois jääny kuukauden myöhemmäksi.. nyt ku oli niin kivaakin.
Yhtäkaikki.. Elokuun lopulla tää kakkeliskokkeli jatkuu taas suprecurin sumuttelulla. Lääkitys vaihtuu menopuriin (Ai minäkö lääketehtaiden koekaniini?? eee...kai?) No niin no... Nyt lähden pieksämään surupilveä saunanlauteille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti