Ajattelin nyt kirjoittaa sellaisesta ajatuksesta, joka tässä parhaillaan on mielessä.
Sain tänään raskausuutisia tyttöystävättäreltäni. Se ei tuntunut pahalta. Eikä se tuntunut hyvältä. Se ei ole minulta pois, jos joku toinen saa lapsia. Eikä se tuo minulle onnea, vaikka saakin. Joten se on siis kai yksi ja sama saako vaiko eikö saa.
Mutta se mikä tässä harmittaa, niin on se, että kaveripiirini koostuu pääosin miehistä. Tässä vuosien aikana kun olen yrittänyt tutustua naispuolisiin ihmisiin, niin menee alta puolen vuoden niin uusi tuttavuus tulee raskaaksi (vaikka olisi lapsettomuustaustainen). Eli haluatko saada lapsen? Kannattaa varmaan tutustua minuun paremmin, niin puolen vuoden päästä oletkin simsalabim yllätykseksesi raskaana.
Niin joo, minua kyllästyttää ja harmittaa, että olisi mukava jos olisi ihan livenäkin joskus mahdollista jutella naispuolisten ihmisten kanssa jostakin muista kuin ihan pinnallisista asioista. Vaan näillä mennään.
Niin, ja koska en oikein jaksa hengailla raskaana olevien naisten kanssa tai vasta lapsen saaneiden kanssa, niin olen taas hetken sitten ihan vain itsekseni ja niiden miespuolisten kavereiden kanssa. Minun vikahan se on, kun en jaksa. Vaan olen luvannut sen itselleni, ettei minun tarvitse jaksaa. Koska minäkin haluaisin olla yllättynyt raskaudesta. Haluaisin olla epävarma raskauden jatkumisesta ja silti kuulla ja nähdä pienen sikiön sydämenlyönnit ultraruudulta. Haluaisin suunnitella sitä, kuinka elämä tulisi muuttumaan täysin lapsen synnyttyä. Haluaisin kaikkea ja enemmänkin.
No, en ole saanut kaikkea mitä olen halunnut. Mutta onneksi olen sentään saanut jotain korvikkeeksi. Ja siitäkin saa olla lähinnä pahoillaan kun on hyvä työ, komea mies, kivasti kaikkea materiaalista sälää (joka ei muuten korvaa lasta) - Kunpa ihmiset eivät olisi kateellisia kaikesta pinnallisesta. Vaan suurin osa ei ymmärrä, että harvoin mikään on sitä miltä se näyttää.
On muuten jännä miten sitä päällepäin näyttää että kaik on niin hiton hienosti, mutta kiiltoahan se vaan on. Kyllähän meilläkin rahaa nyt on ja reissataan, mutta minkälaisen paskan läpi sitä on rämmitty tähän pisteeseen jossa osataan nauttia matkoista, rahat riittää muuhunkin kuin lääkkeisiin ja kaveripiirikin on karsittu lapsettomiksi (mulla semmonen onni että pari läheistä kaveria ei halua lapsia, joten heidän kanssaan voin hengata nykyään kun en katkeroi)
VastaaPoistaNiinpä. Mistähän mä löytäsin sellasia, ettei ne ees halua. Saisi lähempää seurata ihan erilaista perspektiiviä elämään.
PoistaJoo. Ja tänään muuten kuulin, että työkaverilla on pulla uunissa ja jouluna poksahtaa. Viime viikolla jo kattelin, että kohta tipahtaa tietoa. Nyt sitten tipahti.
Ei kahta ilman kolmatta... kukahan seuraavaksi.