Miltäkö se tuntuu?
: Kun, peruskouluaikaiset luokkakaverit saavat jo kolmatta tai neljättä lasta.
: Kun, siskosta tulee kohta mummo, eikä itsestä ole vielä tullut edes äitiä. Ja ikäeroa on se kolme vuotta.
: Kun, tietää että vanhemmat tietävät tai ainakin aavistavat, mutta ovat niin kuin eivät tietäisi sitä, että lapsia ei vain tule.
Seison peilin edessä itseä silmiin katsoen, ja hoen, että että elämää on ilman lapsiakin. Tapahtuuko hyväksyminen itsestään, vai voiko sitä prosessia nopeuttaa pakottamalla itsensä sopeutumaan?
Haluaisin niin sanoa jotain maailmanihmeellistä, mutta ei näihin tilanteisiin ole sanoja...
VastaaPoista