keskiviikko 19. joulukuuta 2012

kp 23

painin taas tämän hiivatulehduksen kanssa. Nyt alkaa jo olla voiton puolella. JA aina viikkoa ennen menkkoja. Pakko se on yrittää nyt olla ilman herkkuja, vaikka joulukin on parahiksi tuloillaan. Niin. Joulu. Yksi lapsettoman kirosanoista.

Rakastan joulussa valoja ja koristeita. Nykyään en enää vihaa sitä, että joudun mennä perheeni kanssa viettämään joulua, jonne tulee sisko suuren katraansa kanssa. Ja minä olen se yksinäinen musta lammas, joka ei koskaan löydä miestä, ja joka ei koskaan tee lapsia. Nykyään siis pystyn mennä, eikä enää tarvitse mennä yksin. Nykyään tykkään myös ostella kaikille kaikkia pikkupaketteja ja antaa niitä läheisimmille.

Hetkittäin tulee silti sellainen ahdistus, että sinne sitä taas mennään. Eikä vieläkään oman nyytin kanssa.

Sain mieheltä joululahjaksi sen kirjan, mitä toivoin: Ei kenenkään äiti. Sain luvan avata paketin vähän näin etuajassa ja hiukan ehdin sitä jo selata. Enkä ikimaailmassa tuota kirjaa olisi halunnut esitellä sukulaisilleni. Ja varsinkaan jouluna.

Tapasin viikko sitten tahattomasti lapsettoman kaverini. Hassua, kuinka sarkasmia täynnä me molemmat olimme. Samalla tavalla elämään pettyneet. Ensimmäistä kertaa tavattiin, ja tuntui, kuin olisin tuntenut toisen jo vuosia. Olen onnekas, kun olen saanut tutustua ihmiseen, joka tietää mitä minä tunnen. Ja jonka ei tarvitse sanoa mitään, koska molemmat tiedetään, että ei ole olemassa sellaisia sanoja, jotka tsemppaisi. Parhaimmalta tuntui se tunne, kun tiesi että toinen tietää. Kiitos sohvamajoituksesta ;) paras viikonloppu pitkiin pitkiin aikoihin.

4 kommenttia:

  1. Tuo vertaistuki on hyvä asia. Meillä on tätä yritystä kovin vähän takana, mutta silti lapsellinen ystäväni onnistui satuttamaan minua kommentillaan 'Älkää vaan vielä hankkiko lapsia, jotta päästään keväällä yhdessä sinne ja sinne...' Ei kai ihminen, joka tulee kertalaakista raskaaksi, voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Mutta kyllä se satutti. Mikä oikeus hänellä on puuttua elämääni, itsellään kun on jo lapsi sylissä.
    Onko sulla hiivatulehdusta jokaisessa kierrossa?

    VastaaPoista
  2. eihän sille(kään) mitään oikein voi. Perusolettamako tuntuu kuitenkin edelleen yleisesti olevan se, että kun ruvetaan yrittämään vauvaa niin se tulee jos ei heti niin ainakin kohta. Olen aika etäiseksi tehnyt tässä vuosien saatossa välit lapsellisiin kavereihin. Pitemmän päälle voi tulla yksinäistä, mutta en ole vielä antanut sen häiritä elämää.
    Hiivaa uusii melkein joka kierrossa. Silloin kun käytän canestenia, niin jättää uusimatta pariin kiertoon. Nyt kun olen käyttänyt tuota suun kautta otettavaa, niin eipä se tunnu oikein auttavan. Lisäksi koitan vetää nyt tuon Femiflor-kuurin, jos siitä ois apua. Mutta tämä elämä on aivan liian kiireistä, aivan liian paljon sokeria ruokavaliossa ja ehkä vähän liian usein tulee otettua se lasi punaviiniäkin, että saa nukahdettua. Yritän siis parantaa tapoja, koska kaikilla noilla on varmasti selvä syy-yhteys tuohon hiivaan. Ja jos nuo ei auta, niin sitte en enää tiedä mitä teen.

    VastaaPoista
  3. Kyllä sitä huomaamattaan hakeutuu sellaisten ystävien seuraan, joilla on sama tilanne, kuin itsellä. Toki lapsellisiakin ystäviä on paljon, toisilla vaan on enemmän jalat maassa, kuin toisilla :)
    Ootko miettinyt, että voiko toi jatkuva hiiva haitata raskaaksituloa? Kun se on kuitenkin tulehdus. Voiko tulehdukset ylipäätään häiritä raskaaksituloa? Tuli vain mieleen, kun minussa asustaa pieni sisäinen kotidiagnooseja tekevä mörkö :D

    VastaaPoista
  4. :D mikäpä sen hauskempaa ku googlediagnosointi. En usko silti, että se on syy lapsettomuuteen. Tämä hiivavaiva on vasta nyt oikeastaan pahentunut, kun olen vaihtanut töissä vaativampiin tehtäviin, ottanut liikaa liian haastavia harrastuksia ja syönyt ja juonut epäterveellisesti. Vauva olisi voinut hiivavapaasti tulla ainakin sen puolivuotta. Ja entisessäkin suhteessa vuodenpäivät.

    VastaaPoista