kp 19 - punktio

Kunpa voisinkin kirjoittaa tähän, että punktio oli yhtä helppo kuin viimeksikin. Nyt tässä vaiheessa kannattaa lopettaa lukemasta, jos ei halua lukea huonoista kokemuksista. Tai no, olisi se varmasti pahemminkin voinut mennä.

Alku oli samanlainen kuin viimeksi, alku siihen särky/rauhoittavien lääkkeiden ottoon saakka. Sitten kanyylin laitossa jo alkoi tökkimään. Se tuntui. Ei sietämättömältä, mutta tuntui. Antibiootti ei sitten meinannut lähteä tulemaan, ja hoitaja joutui tökkimään ja liikuttelemaan kättä, mikä tuntui vähän lisää. Kivan mustelmankin sain siitä sitten käteen. Pahoittelen kuvan huonoa laatua.

Itse punktion alkukin oli samanlainen kuin viimeksi. Aina puudutuspiikkiin asti. Koska sekin tuntui, että ihan säpsähdin. Oikealle puolelle meneminen oli sinällään kivutonta, mutta vasemmalle pääseminen olikin sitten elämys. (vasemmallahan mulla oli se endometriooma ja ne nesterakkulat, liekkö sillä asiaan vaikutusta). Minä tosiaan tunsin sen neulan ihan kunnolla. Ihan että meinasin pompata alustasta ylös. Pitkä, viiltävä ja kova kipu sai kyyneleet silmiin ja sanomaan auts. Sain lisää puudutetta suoneen ja alapäähän ja homma jatkettiin loppuun asti. En tykännyt. Ja en aio mennä enää punktioon ihan hetkeen. Nyt saa tulla ainakin vuoden jos kahden tauko! Tai vaikka loppuelämänkin, jos adoptioprosessi alkaisi tuntumaan tämän  jälkeen vielä enemmän hyvältä vaihtoehdolta.Oli se miehelläkin huono olo siinä. Meinasi ruveta pyörryttämään ja vartin oli kalpeana toimenpiteen jälkeen. Sinällään aika suloista.


Mutta toivottavasti tämä kaikki oli kärsimisen arvoista. Oikealta kerättiin 9 solua ja vasemmaltakin se 2. Perjantaina siirto, jos kaikki menee hyvin. Toivottavasti menopur ja ubikinoni ovat parantaneet solujen laadun. Tässä olotilassa todellakin TOIVON sitä.