tiistai 3. maaliskuuta 2015

Pelkoja ja kulkemista kohti erilaista elämää

Kun tutustut uuteen ihmiseen, ja toivot, että tuosta uudesta ihmisestä tulisi sinulle ehkä joku päivä parempikin kaveri tai ystävä. Sinun täytyy avata itseäsi tuolle uudelle ihmiselle. Olen äärimmäisen varovainen sen suhteen, kenelle voin kertoa lapsettomuudestamme. Ja ne kolme kertaa kolmen vuoden aikana kun olen jollekulle tässä reaalielämässäni tohtinut kertoa asiasta, ovat olleet minulle pettymyksiä. Ehkä se lapsettomuus on sitten liian kova pala kuulla? Ehkä meidän elämät eivät sitten muuten vain kohdanneet? Siitä on kuitenkin aina jäänyt ikävä maku suuhun, ja on muuttunut entistä varovaisemmaksi siitä, kenelle kertoo. Ja aina kun tulee sellainen tilanne, että haluaisi kertoa, huulet liimautuvat kiinni.

Täältä blogin kautta olen löytänyt ihmisiä, jotka ymmärtävät. Suuri kiitos heille. Kirjoittaminen ei vain auta minua purkamaan pahaa oloa, se on auttanut myös tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja hienointa noissa ihmisissä on se, että he ymmärtävät sen isompia perusteluja sanomatta. Olen pikkuhiljaa oppinut etsimään elämästäni asioita, joista saan olla kiitollinen.

Yksi ilta tuossa koin myös sellaisen lamppuilmiön. Se meni aika äkkiä kyllä ohi, mutta se tuli ja oli siinä hetken! Katsoin jotain hömppärakkauselokuvaa illalla ja sitten muutaman minuutin ajan tajusin, että minulla on rinnallani ihminen, joka haluaa mennä elämässä vaikeamman kautta, vaikka hänen ei olisi edes pakko. Se tuntui syvällä ja lämmitti. Yleensä vain pelkään, että jokin kaunis päivä tuo ihmeellinen ihminen tajuaa, että ei elämän tarvitsi olla näin vaikeaa. Unelmat voisivat toteutua helpommallakin. Vaan koitan itsekin totutella ajatukseen, että saavuttamattomat unelmat ovat parhaita unelmia. Ja ne voivat toteutua, vaikka eivät  välttämättä sellaisina kuin ne alunperin halusimme nähdä.


1 kommentti: