Tuulimuna

Mansikkamaalla tapahtuu.
Ensin meinasin, etten olisi kirjoittanut vasta kun olen aivan varma jostain. Vaan eihän tämä minun pää sitten kestä pitää sisällään näitä ajatuksia. 

Menkat oli myöhässä viikon. No, niinhän ne aina silloin tällöin on. Ei siitä voi koskaan vetää mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jostain ihmeen syystä sain älynväläyksekseni tehdä käyttämättömäksi jäänyt ovulaatiotesti. Ja siihen piirtyi melkein tasavahvat kaksi viivaa. Mitä ihmettä! Kp 33 ja kaksi viivaa ovistestiin. No ei kun kuumemittaria korvaan ja lämmöt olivat 37.0. Eli en ovuloi ainakaan nyt. Ja seuraava vaihehan on luonnollisesti pistää google laulamaan.

Google sitten tiesi kertoa, että ovulaatiotesti kierron loppuvaiheessa voisi näyttää raskauden. Mitä hemmettiä. Meillä on aika luovutetun munasolun hoitoon. Ei paskoilla munasoluilla voi tulla raskaaksi.

Kp 34 uutta ovulaatiotestiä tekemään (näitä testejä kun riittää kaapissa). Ja viiva senkus tummenee. Sitten pitikin jo hakea ruokakaupasta joku halppis raskaustesti, koska ei sitä nyt rahoja viitti tuhlata raskaustesteihin, kun negaahan ne aina näyttää. Lauantaiaamulla sitten heräsin unesta, jossa olin tehnyt negatiivisen raskaustestin. Jep. Ei mitään uutta auringon alla. Sitten tajusin, että se oli muuten uni ja etten muuten ollut tehnyt mitään testejä vielä tälle aamulle. Kp 35 aamusta sitten testiliuskaan piirtyivät kaksi kohtalaisen selvää viivaa. Siis täh? enkö herännytkään vielä.

Sunnuntaiaamuna kp 36 vielä piti pissiä ovistestiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja viiva tummuu ovulaatiotestissä. Yritin siinä samalla lukea maanantain tenttiin, kun ajatukset ovat missä ovat. Mitä tämä tarkoittaa? Kauanko tämä huonoilla soluilla voi kestää? Ja satamiljoonaa muuta kysymystä.

Miehen ensireaktio kertoo kaiken: ”odotetaan, että ne menkat alkaa, aina ne alkaa kuitenkin”

9 inseminaation ja 2 koeputkihoidon jälkeen, tuomioksi solut, jotka päästävät liikaa siittiöitä sisäänsä ja räjähtävät ja joissa hedelmöittymiskato on 90 % ja loppu tuhoutuu sitten ajan kuluessa. Ja sitten. Luomuplussa!  Olen vain niin hämmentynyt. Vaaleanpunaiset Davidin ovulaatiotestejä, tummanpunainen RFSU raskaustesti. 

Tulinhan minä silloin kerrankin raskaaksi siitä iui:sta omilla soluillani. Ja keskenhän se meni. Eikä sikiötä näkynyt ei kuulunut ultrassa. Eli tällä hetkellä pidän elämää kamalan julmana. Miksi nyt? Kun olin jo aivan valmis luovutetun munasolun hoitoon. Mikä ajankohta se tämä tämmöinen ajankohta on pissiä tikkuun kaksi viivaa? Ja lääketieteellinen faktahan on tiedossa. Minun kökköpaskat solut. Nyt pitää vain kärvistellä ja odottaa sitä keskenmenoa. Tai pahimmassa tapauksessa kaavintaa. ääääh.