Ensin meinasin, etten olisi kirjoittanut vasta kun olen aivan varma jostain. Vaan eihän tämä minun pää sitten kestä pitää sisällään näitä ajatuksia.
Menkat oli myöhässä viikon. No,
niinhän ne aina silloin tällöin on. Ei siitä voi koskaan vetää
mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jostain ihmeen syystä
sain älynväläyksekseni tehdä käyttämättömäksi jäänyt
ovulaatiotesti. Ja siihen piirtyi melkein tasavahvat kaksi viivaa.
Mitä ihmettä! Kp 33 ja kaksi viivaa ovistestiin. No ei kun
kuumemittaria korvaan ja lämmöt olivat 37.0. Eli en ovuloi ainakaan
nyt. Ja seuraava vaihehan on luonnollisesti pistää google
laulamaan.
Google sitten tiesi kertoa, että
ovulaatiotesti kierron loppuvaiheessa voisi näyttää raskauden.
Mitä hemmettiä. Meillä on aika luovutetun munasolun hoitoon. Ei
paskoilla munasoluilla voi tulla raskaaksi.
Kp 34 uutta ovulaatiotestiä tekemään
(näitä testejä kun riittää kaapissa). Ja viiva senkus tummenee.
Sitten pitikin jo hakea ruokakaupasta joku halppis raskaustesti,
koska ei sitä nyt rahoja viitti tuhlata raskaustesteihin, kun
negaahan ne aina näyttää. Lauantaiaamulla sitten heräsin unesta,
jossa olin tehnyt negatiivisen raskaustestin. Jep. Ei mitään uutta
auringon alla. Sitten tajusin, että se oli muuten uni ja etten
muuten ollut tehnyt mitään testejä vielä tälle aamulle. Kp 35
aamusta sitten testiliuskaan piirtyivät kaksi kohtalaisen selvää
viivaa. Siis täh? enkö herännytkään vielä.
Sunnuntaiaamuna kp 36 vielä piti
pissiä ovistestiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja viiva tummuu
ovulaatiotestissä. Yritin siinä samalla lukea maanantain tenttiin,
kun ajatukset ovat missä ovat. Mitä tämä tarkoittaa? Kauanko tämä
huonoilla soluilla voi kestää? Ja satamiljoonaa muuta kysymystä.
Miehen ensireaktio kertoo kaiken:
”odotetaan, että ne menkat alkaa, aina ne alkaa kuitenkin”
9 inseminaation ja 2 koeputkihoidon jälkeen, tuomioksi solut,
jotka päästävät liikaa siittiöitä sisäänsä ja räjähtävät
ja joissa hedelmöittymiskato on 90 % ja loppu tuhoutuu sitten ajan
kuluessa. Ja sitten. Luomuplussa! Olen vain niin hämmentynyt. Vaaleanpunaiset Davidin
ovulaatiotestejä, tummanpunainen RFSU raskaustesti.
Tulinhan minä silloin kerrankin raskaaksi siitä iui:sta omilla soluillani. Ja keskenhän se meni. Eikä sikiötä näkynyt ei kuulunut ultrassa. Eli tällä hetkellä pidän elämää kamalan julmana. Miksi nyt? Kun olin jo aivan valmis luovutetun munasolun hoitoon. Mikä ajankohta se tämä tämmöinen ajankohta on pissiä tikkuun kaksi viivaa? Ja lääketieteellinen faktahan on tiedossa. Minun kökköpaskat solut. Nyt pitää vain kärvistellä ja odottaa sitä keskenmenoa. Tai pahimmassa tapauksessa kaavintaa. ääääh.
No ohhoh...niinhän se menee, kun luovuttaa niin tulee raskaaksi? Tai semmosia huhuja olen kuullut....
VastaaPoistaniin oon minäki kuullu. vaan eipä nyt nuolasta vielä, jos vanhat merkit paikkansa pitää.
PoistaMitä!!??!! <3 Oon lukenut tämän postauksesi nyt kolme kertaa. Ekalla kerralla en tajunnut mitään, tokalla kerralla tuli itku ja kolmannella kerralla ymmärsin jo mitä luin ja aloin toivoa niin paljon, kuin toisen puolesta voi toivoa! <3 Voi kauhia, miten henkeäsalpaavaa. Ihan kauheasti toivon teidän puolesta, että kaikki olisi hyvin <3
VastaaPoistaToivo sinä minunkin puolesta täysillä jos se vaikka auttaisi. Mä en pysty vieläkään.
PoistaIhan varmasti toivon <3 Tämä on taas niitä uutisia vähään aikaan, että luultavasti herään yölläkin miettimään ja toivomaan. Et arvaakaan, kuinka toivon, että päivät kiitäisivät ja saisitte jotain ihania uutisia jatkosta <3
PoistaIhana uutinen! Voimia ja kaikki maailman onnenhippuset nyt sinne teille matkaan!
VastaaPoistaMinäkin luin tämän moneen kertaan ja mietin missä kohtaa se onni päättyy, kun otsikosta päättelin, ettei loppu ollut onnellinen. Mutta se voi olla! Ihanaa! <3
VastaaPoista