Sitä on niin sulkeutunut tähän lapsettomuuteen, että ei edes huomaa sitä kuinka elämä menee eteenpäin..
With or without you.
Tähän elämään tuli nyt pysähdyksen paikka. Isäpappa vietiin pimpulanssilla leikkaukseen. Lapsettomuus tuntuu tällähetkellä niin vähäiseltä. Tästä kuitenkin selvinnee hengissä. Muuttuneena, katkeroituneena ja pohjia myöten surullisena - mutta elossa. Kaikesta ei selviä. Olen viime hetket nyt vain miettinyt, miten voisin käyttää elämäni paremmin. Vaikka en lapsia saisikaan. Rakkaimmille ihmisille pitäisi antaa enemmän aikaa, eikä käpertyä yksin murjottamaan elämän pahuutta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Voi ei! Olen pahoillani, toivottavasti isäsi saadaan kuntoon. Raskaita asioita, pahimpia pelkojani.
VastaaPoistaKovasti jaksamista sinne. Välillä sitä tosiaan huomaa olevansa niin sisällä tässä lapsettomuudessa ja näissä vaivoissa, että unohtaa kaiken hyvän elämässään. Pitäisi muistaa olla kiitollinen.
Olen pahoillani! Paljon voimia!
VastaaPoistaAina, kun äiti soittaa mulle, niin pelkään, että isälle on sattunut jotain. Vuosi sitten äiti soitti mulle ja kertoi, että on sairastunut syöpään. Maailman kauhein puhelu.
VastaaPoistaRintasyöpä se onneksi oli. Ja se on nyt selätetty. Mutta nuo läheisten sairastumiset on kaikkein pahimpia. Voimia!
Voimia ja jaksamisia sinne!
VastaaPoistaKiitos tytöt <3
VastaaPoista