tiistai 27. marraskuuta 2012

kp 1

enää tämä tuleva kierto, ja sitten saan miehen takaisin kotiin. Välillä tuntuu, että enemmän odotan sitä, että saa kiertoihin edes sen epätoivon. Sekin ehkä tuntuu paremmalta kuin että ei ole mitään todellista mahdollisuuttakaan.
Tällainen kolmen kuukauden etäsuhde on antanut toisaalta hyvää aikaa olla itsensä kanssa ja miettiä asioita yksin. Joskin tuntuu, että mikään ei ole muuttunut.

4 kommenttia:

  1. Hei! Haluaisin liittyä seuraamaan blogiasi. Olisi mukavaa, jos laittaisit tuohon sivupalkkiin sen, että sivustoon voi liittyä. Huomaisi käydä täällä aina, kun blogiasi päivität :)

    VastaaPoista
  2. Sainkin linkitettyä jo blogisi omalle blogisivulleni, joten näen sitten aina siitä, kun päivität blogia.

    Sinulla on muuten hieno tuo otsikkokuva! :)

    VastaaPoista
  3. okkei.. no hyvä. Ja kiitos, en muista mistä lie kuvan googlettamalla löytänyt. Kuvastaa kyllä tätä lapsettoman elämää.. koskaan ei tiedä, että minkä kiven takaa hyökkää ja minkälainen mörkö. Vai ovatko ne vain sitten minun itse keksimiä peikkoja, ettei elämä olisi liian helppoa....

    VastaaPoista