Eniten pelkäsin kanylointia, koska en ole koskaan saanut tippaa käteen. Itsesuggestioin itseni pois siitä tilanteesta ja lopulta totesin, etteihän se tuntunut verikokeen ottoa kummemmalta. Kävin varmuuden vuoksi punnertamassa potilasvessassa 3 x 15 miesten punnerruksen sarjaa. Koska lääkäri kielsi emlaamasta (supistaa kuulemma suonia) - niin sitten piti jumpata suonet hyvin näkösälle. Ja näkyhän ne.
Ensin meinasin jättää miehen ulos istumaan, koska olin vieläkin kiukustunut hänelle eilisen riitelyn aiheista. Mutta sen jälkeen kun rauhottavat rupesi ilmeisesti vaikuttamaan pyysin ukkokullan tulemaan mukaan.
Sain siis ensin antibiootit suoneen siltä varalta, että jos joudutaan punktioimaan endometriooman läpi. En sitten tiedä joutuivatko. Verta ainakin tuli pari ruokalusikallista. Nyt rupeaa sekin jo loppumaan.
Itse punktio oli ohi nopeasti ja pari kertaa tunsin ihan pienen piston. Ei siis sekään tuntunut juuri missään. Tosin varmuuden vuoksi pidin silmiä kiinni ja itsesuggestioin itteäni muualle =) sitten kun käskivät kesken operaation avata silmät, että tietävät olenko vielä hengissä, niin sitten mulla vaan rupesi tulemaan kyyneleet silmiin - ilman mitään syytä. Piti siinä sitten pariin otteeseen vakuutella, ettei ole kipuja ja ei tunnu missään, enkä vaan tiiä miksi itku tuli. Lääkkeet oli siis erittäin hyvin kohdallaan.
Sitten se olikin ohi. Litra appelsiinimehua naamariin ja pikkupissat pusersin, että päästiin lähtemään. Aika nopeasti hävisi niiden vahvimpien lääkkeiden pyörrytysvaikutuskin.
Paluumatka kesti sen 3 tuntia, kun pysäheltiin melkein joka huoltoasemalla pissalla.
Kotiin tullessa otin heti parin tunnin päikkärit ja nyt on ihan ok olotila. Alavatsaa aristaa, ja maratonia en lähde ihan heti juoksemaan, mutta jään henkiin!
Ja sitten NE uutiset: Yhdeksän (9) munasolua saatiin. Tietoa niiden kypsyydestä tai hedelmöittymisestä tai mitään ei meille tässä ennen perjantaita kerrota, ellei yhtään mitään siirrettävää tule. Eli jos puhelin ei soi, niin perjantaina on jotain siirrettävää. (Toivottavasti sitä ei tarvitse syödä) =)
Jee,hieno saalishan sieltä tuli...kyllä se lääkäri sit tais jotain tietää ;) Vähän ollaan samiksii :D pääset säkin jännäilee joululahjaa...emmä oo laskettua aikaa jo laskenu en ;) alkaaks sulla lugesteronit tukilääkkeenä?
VastaaPoistaJuu alkaa. Sain lutinus reseptin, mutta oon hakenut jo ne luget. Nyt ei auta enää ku piinata. Onneksi soudetaan yhdessä.
PoistaPiti ihan itsekin käydä laskemassa.. eli jos hedelmöittyminen olisi tänään, niin laskettu aika olisi jouluaatto. Jouluvauva olisi enemmän kuin tervetullut. Mutta pitäs kai vielä malttaa?
PoistaMua lohduttaa ajatus, että jos tää nyt menee perseelleen, niin sitten musta tulee kesän kaunein morsian. Vaikka valitsen niin paljon mieluummin plussan testiin, kuin nätin häämekon.
Arvaa vaan monta kertaa oon sun blogissa käynyt tänään :) Upea saalis, teidän on ihan pakko päästä siirtoon. Ja luulisin, ettei sitä siirrettävää tarvitse syödä ;) Ihan hassua, mut oon tosi ylpee mun blogisiskoista nyt <3
VastaaPoistaliian monta kertaa? ;) Kiitti! Saat kuule olla ihan yhtä ylpeä itsestäsi. Samalla asemalla me täällä rinta rinnan jökötetään.
PoistaLuojan kiitos, ettei tarvi syödä! En edes pidä kalan mädistä!
Ja nyt piruvie täältä lähdetään pois yhtämatkaa parin viikon päästä ;)
VastaaPoistayritys on ainakin kova!
PoistaKuulosti isommalta hommalta mitä olin kuvitellut. Alan ymmärtämään miksi sitä saikkua tuosta saadaan. Lykkyä tykö huomiseen!
VastaaPoistaKiitos! Joo, kolmen päivän saikku tulee kyllä tarpeeseen. Jälkituntemukset ainakin mulla on olleet etutuntemuksia pahemmat. Mutta selviää näistä, kun vain lepäilee ja juo. Menkkakivut on monesti paljon pahemmantuntuiset.
Poista