No jo! kierto kesti 33 päivää ja piti hullua jännityksessä loppuun asti.
Reissu oli ja meni. Tapasin kaveria, joka on saanut lapsen koeputkihedelmöityksen avulla. Tuntuu hyvältä, että jotkun onnistuu. Ei se ole meiltä pois. Sitä vain rupeaa pohtimaan, että toivottavasti lapsettomuuden kipeimmät tunteet ainakin haalistuvat lapsen saadessa, jos eivät kokonaan unohdu. Ei tätä kenellekään toivo. Ei ole kivaa kuulla, että omat munasolut on paskoja. Ei se ole. Vaikka onhan se lahjasoluhoito. Onon.. joo.
Ja eniten onnellinen pystyn olemaan juuri niiden puolesta, jotka hoitojen jälkeen onnistuvat. Mutta elämä lapsettomuuden jatkuessa jatkuu samanlaisena, kun hoitojen onnistuessa se tulee ihan vääjämättä muuttumaan. Ja siinä tulee se juttu, mikä vie etäämmälle, yhteisestä historiasta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti