sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

kp 26

Punktiosta on nyt sen 5 päivää. Aika iisisti olen ottanut. Tänään oli niin upea ilma ulkona, että oli ihan pakko käydä koiran kanssa jäällä ulkoilemassa. Kevyt kävely teki toisaalta ihan hyvää. Mutta vessassa käynti on melkoisen tuskaista. Samaten se, kun tuntee että ilma liikkuu suolistossa. 
Vasen puoli on ihan terveen tuntuinen, oikeaa puolta aristaa senkin edestä.

Luget pistän iltaisin alakertaan ennen nukkumaanmenoa, ja aamuisin olen ottanut sitten suun kautta. Pyörrytystähän noista aamun napeista tulee, mutta aamulla ei (ainakaan huomisesta alkaen) ehdi paljoa levähtelemään.

93 prosentin todennäköisyydellä tämä hoito tulee epäonnistumaan. Sitten on ne 7 %. Mulle ois oikeasti ihan yks hailee, että saanko nättiä häämekkoa vai en. Kun tämä vaan onnistuisi, niin sillä mitä pistän elokuussa päälle, ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja nyt tuntuu, ettei tuo mekko (jos se edes on enää myynnissä) tuu ikinä täyttämään sitä tuskaa, mitä tämän reilu kuukauden aikana on joutunut käymään läpi. Tiesin, että tästä tulee raskasta. En vain osannut arvata, että näin raskasta. Ja raskainta on ollut kuulla, että omat solut on viallisia.

Voin olla tyhmä tai hullu tai ihan mitä vain, mutta päätin että nyt tämä tyttö rupeaa kiinnittämään huomiota enempi omaan fyysiseen hyvinvointiin. Jos endo aiheuttaa jatkuvaa tulehdustilaa elimistöön, niin sitten pitää yrittää syödä jotain mikä lieventää endoa: Vaaleat viljat pois, Sokerit pois, kovat rasvat pois.
Jos soluissa on rakentumisvaiheessa jotain vikaa, niin sitten etsitään jotain luontaistuotteita, mitkä edesauttaa solujen toimintaa: Ubikinon, maca, spiruliina, chia-siemenet.

Mullahan ei ole mitään menetettävääkään. Tässä tulee hoitoihin taas taukoa 4-6 kuukautta. Sinä aikana voin aivan hyvin tehdä itselläni ihmiskokeita. Ei noista mun munasoluista ainakaan kovin paljoa surkeampiakaan voi saada.

6 kommenttia:

  1. En oo ehtinyt sulle tänne mitään kommentoimaan, mutta oikeasti ihan hirveesti kovasti toivon teidän puolesta <3 Onko se voinut vaikuttaa niihin soluihin, että lääke ei toiminut ihan toivotusti? Voidaanko jollain toisella lääkkeellä/annoksella saada parempi lopputulos?

    Mulla on sama projekti meneillään eli oma fyysinen hyvinvointi sekä ravinto on nyt syynissä. Suosittelen lukemaan Kaisa Jaakkolan hormonitasapaino -kirjan. Herättelee...ja mun vatsamakkara on alkanut sulaa parissa viikossa niin paljon, että mieskin huomasi. Oon yhdistellyt sitä Jutta-dieettiä sekä Kaisa Jaakkolan oppeja. Tavoite ei ole pudottaa painoa, vaan muuttaa kehonkoostumusta ja sitä kautta vaikuttaa hormonitoimintaan.

    VastaaPoista
  2. Mä luulen, ettei syy ole lääkkeissä. Kun lapsettomuutta on takana jo useita vuosia. Siinä ois varmaan ehtiny tulemaan kerran jos toisenkin raskaaksi.
    Ehkä tuo on oman mielen kannalta hyödyllistä vaikkei solujaan saiskaan paremmaksi. Saapahan muuta ajateltavaa ja hyvällä tuurilla keho saattaa muuten vaan ryhtyä voimaan paremmin. Vaikka ihan hyvä ja terve ja vahva olo mulla on kyllä ollu tähänkin asti. Nää on niin vaikeita asioita. Ei voi ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kai se sitten on sen endon tekosia. Puhuttiinko sun kohdalla laparoskopiasta mitään?

      Poista
    2. Eihän näitä voi ymmärtää, kun ei aina lääkäritkään ymmärrä mistä johtuu. Ehkä kuu on väärässä asennossa tai auringonpilkut ei sijoitu oikein...itellä ainakin on semmonen olo ettei enää ite voi ku vaan odotttaa et kaik palaset on kohdillaan ja onnistuu. Ku mihinkään ei voi ite vaikuttaa...

      Poista
    3. Mulle sanottiin ohimennen, että tuo on ehkä niin pieni, ettei sille tarvi tehdä mitään. Etenkin jos siitä ei ole ollut vaivaakaan.

      Poista
  3. Mulla endokivut rauhottui kasvispitosella ruokavaliolla.
    Mut sit noihin muihin, mähän olin ihan romuna viime syksyn hoidon aikaan. Varsinkin kun se lähti rytisemään vaan alaspäin...ei hedelmöittynneet ja pari päivää siirron jälkeen miehellekin sanoin "ei tää toimi...toivottavasti seuraava hoito toimii" no se seuraava hoito oli täys katasrofi kaikinpuolin (silloinkin ultraan jonottaessa miehelle sanoin..."pelottaa ultraanmeno, jokin on menny pieleen" ja niinhän se oli). Sen jälkeen tein saman päätöksen ku sä nyt, oma kroppa ja vointi kuntoon, ei voi haitatakaan...lisäks nakkasin roskiin kaikki yrittämiseen vähäisenkin liittyvät tavarat ja aineet (ehkä pikkusen hulluksi tulin..) mut olo helpottui, upotin itteni opintoihin ja harjoitteluun, kasasin itteeni kaikin tavoin.
    Lähdin ulos kavereiden kanssa ja kerroin suoraan tilanteestamme, aloitin sen vapaaehtoistyön ja opparin, lenkkeilin (kävelin ja huusin jäällä), rupesin lukemaan muutakin kuin oppikirjoja ja hedelmällisyyttä (täyttä hömppää siis)...ja eheydyin, enkä oikeestaan vieläkään ole itteeni sisäistäny näihin piinapäiviin, joo kyllä jännään mut piru vie en enää hukkaa itteeni tähän suohon. Helvetisti se töitä ja itkua teetti, mut selvisin. Toivon kovasti onnistumista meille kaikille ♥ mutta toivon myös koko sydämestäni, että jotain kautta löydät sen keinon, millä selviät tässä helvetissä, mitä me läpi käydään.

    VastaaPoista