kp 7

viha. suru. pettymys.

Olen vihainen, koska niin moni joutuu tekemään lasta piikkien ja neulojen, tökkimisien ja kipujen avulla. Ystäväni kävi tänään ensimmäisessä punktiossa, ja kertoi kokemuksistaan. En uskonut, että toisen kokemukset voisivat tuntua niin pahalta itsestäkin. Tulin surulliseksi, koska ei kenenkään tulisi joutua raskautta yrittääkseen tekemään mitään muuta kuin harrastamaan vähän seksiä. Milloin siitä tuli niin vaikeaa?

Olen iloinen, että ystäväni sai hyvän tuloksen. Toivon koko sydämestäni, että hänellä onnistuu heti, eikä kaiken tuon jälkeen tarvitsisi enää pettyä.

Samalla olen surullinen, koska minä en tiedä onko minusta punktioon. Pelkään lääkäreitä, neuloja ja kipua aivan törkeän paljon. Siis oikeasti tosi paljon. Sen verran, että olen koko illan miettinyt, että hoidot saa minun osalta jäädä insseihin. Jos ei onnistu, ei ole tarkoitettu onnistumaan ja rupean painostamaan miestä naimisiin, että voidaan ilmottautua adoptioprosessiin. Se tuntuu muutenkin jo enemmän omemmalta. Ehkä monen monta vuotta pettymyksiä saa aikaan sen, että en enää halua pettyä. Mieluummin sitten odottaa monta vuotta, mutta en enää pettyä. Saati pettyä kaikkien pistelyjen ja törkkimisten jälkeen.

En tiedä onko minussa vielä jäljellä hormoonihirviön jälkivaikutuksia, mutta edelleen ailahtelen kovin paljon normaaliin olotilaan nähden. Olen itkuinen ja hermostunut kokoajan. Hormoonejako tai sitten jotain muuta. En jaksa ajatella tätä p...skaa. Mutta en osaa olla ajattelemattakaan. Enkä osaa nähdä toivonmurustakaan tässä.

kp 1

eipä tässä sen enempää

kp 23

eilen illalla hajosin, kun emme voi kävellä kesällä nurmikolla, koska koira on pissannu ja kakannu jokapaikkaan. Tänään hajosin siksi, koska sykemittari lakkasi toimimasta. Minusta on tullut hirviö. Hormoonihirviö. Peikkometsän peikotkin kaikkoavat, kun olen itse metsän hirvein mörkö.

Ensi kierrosta päätettiin jättää hoidot väliin. Pää on ihan sekaisin ja kroppa ihan turvonnut ja kipuileva jo nyt. Kokoajan tuntuu ja jomottaa. Selkää, mahaa, joka paikkaa. En minä jaksa toista kertaa doupata itteäni täyteen kaikenmaailman hormooneja. En ainakaan heti.

kp 20

hormooneista on tullut vain multi pms-oireet. Eli samat oireet kuin ennen menkkoja, mutta paljon kovempana. Olen hermostunut kokoajan, kaikki ärsyttää melkein kokoajan. Tissitkin tuli tänään pitkästä aikaa kipeäksi, niinku ne aina clomi-kierroissa on tullu. Maha on kokoajan turvonnu ja menkkajomottava. En pidä tästä. En varsinkaan, kun se ei johda mihinkään.
Ensi viikolla pitäisi lähteä vanhempien luona käymään. Olla hirveen pirtee ja ilonen. Samalla ku perse vuotaa. Voi jee!

kp 16

mua v..ketuttaa jo valmiiksi... tää touhu on oikeestaan aika perseestä.

lämmöistähän ei saa sanoa mitään. Ei sais ees mitata. Mutta kiitos ja anteeksi, mittaan silti. Ja ei ne oo noussu vieläkään. Ja mitä.. pregnylistä (jonka siis pitäs irrottaa ja saada O. lopullisesti aikaan) pistettiin jo sillon keskiviikkona 72 tuntia sitte. Eli eikö jotain lämmöissäki ois pitäny tapahtua. Äh. olkoot. Rupean töihin, saa ajatukset pois.

kp 13

... inssipäivä.

Siittiöt oli priimaa. Tohtorisetä ei löytänyt mun piilossa olevaa oikeaa munasarjaa, mutta vasemmalla mollukka oli vielä tallella. Eikä sitä mitattu, joten speksejä ei voi kirjoittaa. Lopuksi tuikattiin pregnyl.Ja saatiin määräys harrastaa seksiä vielä tässä mahdollisimman paljon. Sitten vaan eletään seuraavat kaks viikkoa ihmetellen maailmanmenoa.Pregnylistä tuli alavatta vähän jomottelevaksi. Kuuluu varmaan asiaan.

Nostin tietty tarot-kortin tälle touhulle, ettei tarttis kahta viikkoa miettiä. Tähti. ...ei sano vastauksia suuntaan tai toiseen, ainakaan lapsettomuusasian suhteen. No hyvää varmaan, ettei tullut epäonnistumiskorttia.  Mies nosti lujuus-kortin. Siitähän voisi tietenkin välillisesti johtaa, että miehen pitää pysyä lujana, kun tässä taas epäonnistutaan....

Melko kiireenä oli kyllä hermot eilen. Päivä kerrallaan pakko mennä, tai muuten meiltä loppu tietokonehiiret :) -ne kun ovat tuossa käden ulottuvilla, juuri sopivasti nakattavaksi seinään. 

kp 11

ultrakuulumiset

Kohdun limakalvo 8,6 mm
Vasemmalla puolella 16 mm follikkeli
Oikealla puolella 14mm ja 11mm follikkelit.

Saatiin iui-aika keskiviikolle (kp 13) - inssin yhteydessä pistetään vielä pregnyl

Ihan hyvä.

kp 8

wuhuu... selvisimme molemmat hengissä menopur-piikin pistämisestä.

Sivuoireet clomeista lieventyneet huomattavasti. Väsyttää, mutta en tiedä johtuuko se muusta elämästä vai hormooneista. Ehkä molemmista yhteensä. Ihanaa kuitenkin että on viikonloppu.

kp 6

voi myrkkysieni mikä päänsärky! äääähhh

ja kuumat aallot (esimakua vaihdevuosiin?)--- vaan vaihdevuosi-iän ylittäneiden naisten virtsaahan tässä teoriassa nyt kai syödään tai jotain.

kp 5

Clomit aloitettu kp 3. Eilen illala tuli vähäsiä kuumia aaltoja ja pientä levottomuutta hetkellisesti. Ei muita sivuvaikutuksia vielä ainakaan.

Tänään lounaalla törmäsin tyttökaveriin, joka voivotteli kuinka kamalaa on olla raskaana. - En edes jaksa ruveta avautumaan, koska tiedän että ne jotka ylipäätään lukee tätä blogia TIETÄÄ mitä ajattelin. Tai mistä minä mitään tiedän, kun en ole koskaan kunnolla saanut olla kovin kauaa raskaana.

Jos minulla olisi lista vuosien aikana kertyneistä kavereista, olisi varmaan aika mielenkiintoista luettavaa katsoa, kuinka monen olen niiden samaisten vuosien aikana kumittanut kaverilistasta yli, muille tavanomaisten kommenttien vuoksi, mutta lapsettomalle sydäntäkouraisevalta tuntuvilta sanoilta.  No, onneksi ei ole listaa. Ei karu totuus paljastu. :)

Ensi maanantaina mennään sitten tiirailemaan onko alapäässä tapahtunut mitään. Sitä ennen pitäisi miehen antaa pistää minua  (ja kahdesti vielä!) - ihan varma, että se osuu johonki valtimoon ja saa neulan katkeamaan mahamakkaraan XD 

kp 1

Eli 26 päivää kesti viime kierto.

Hain tänään lääkkeet. Menkat alkoivat sen verran myöhään, että polille en ehtinyt soittamaan, mutta laskin että nasahtaa niin keskelle viikkoa kaikki ovulaation mahdollisetkin ajankohdat, että uskaltanen aloittaa clomit sunnuntaina ja sitten maanantaina soittaa sinne.

Pari viikkoa sitten koetin etsiä tietoa noiden lääkkeiden hinnoista, enkä oikein eksaktia tietoa mistään löytänyt tai osannut etsiä oikeilta sivuilta, joten jos joku sattuu vaikka etsimään tietoa ja eksymään tähän blogiin... eli Hinnat clomeille oli 67 e ja viiden kappaleen paketti Menopuria maksoi 97 e (tästä oli jo vähennetty se lääkekorvattavuus pois, eli tuo summa jäi maksettavaksi).

kp 25

Kohtapuolin  alkaa uusi kierto.. Ahdistaa, vaikka pitäisi kaikkien oppikirjojen mukaan kai olla onnellinen ja innoissaan alkavista hoidoista. Vaan en minä jaksa. Pettymään kerkeäisi kyllä myöhemminkin. Onko pakko just nyt? - siltä minusta tuntuu.

Olisi niin helppoa heittää hanskat naulaan. Lopettaa koko touhu.

Kun vuosi tolkulla on toivonut ja pettynyt. Malja on tullut täyteen. Elämä on ihan ookoo ihan vain kahdestaankin. Tai vaikka sitten yksin.

Mies koittaa sanoa, että miksei yrittää, jos sellainen mahdollisuus kerta on olemassa?

Tuntuu vain, että olen kasvattanut itseni väkisin ulos siitä ajatuksesta että olen tahattomasti lapseton. Olen oppinut olemaan haluamatta lapsia. Jos se on minun taakkani tässä maailmassa, minkä sille sitten voin? Hoitojen aloittaminen tuntuu lähinnä suurelta farssilta. Toisin kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Silloin minä odotin ihmettä. Minä toivoin. Uskoin.

Nyt en toivo. Enkä usko.

En ole vielä  käynyt hakemassa reseptilääkkeitä. Lykkään niin kauan kuin voin tätä asiaa. Eikä sitä voi enää kovin montaa päivää lykätä. Lykkään siksi, koska tiedän kuinka kipeää se pettyminen tekee. Ja en kyllä jaksaisi enää ryhtyä siihen.

Lapsettomuus on minun taakkani. Ainoa taakka. Jos se vietäisiinkin pois, kuinka paljon pahempaa tulisi tilalle. Tästä kuitenkin selviää hengissä. Tämä ei fyysisesti tee kovin kipeää. Henkisesti kyllä, mutta niin tekee moni muukin asia. Näitä mietin.

Olen yhtäältä valmis hoitoihin. Se on rutiini. Pakko joka miehen vuoksi pitäisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Mutta palavaa halua ei edellä mainituista syistä juurikaan ole. Tietoisesti aikaansaatu olotila, kyynelten kautta. Olisi suorastaan tragikomedista, jos tulisin hoidoista raskaaksi. Ihmettelisin kuinka epä-äidillinen minusta on tässä lapsettomuusvuosina kasvanut. Raskaaksi tulo olisi pitkän päähänpinttymän aikaansaannos ja todennäköisesti potisin siitä vain huonoa omaatuntoa.

En enää toviin ole osannut kuvitellakaan sitä, mitä olisi pitää oma lasta sylissä. Se on utopiaa. 
Ja nyt tämä laskuveden aikaan hiekkarannalle rakennettu pilvilinna katsoo kauhulla lähestyvää nousuvettä.

kp 18

en ole oikein jaksanut päivittää, kun ei ole mitään päivitettävää.

toivon, että voisin kirjoittaa "ihmeitä sittenkin tapahtuu.." --- no ei meidän elämässämme. Ensi kierrossa alkaa inseminaatioon valmistautuminen, jos menkat alkaa niin, ettei laskennallinen ovulaatio osu viikonlopulle.

kp 1

"ympäri mennään yhteen tullaan.... "..piiri pieni pyörii... hulluahan se olisikin ollut, jos jotain olisi tapahtunut.

kp 25

Kerrankin lämpökäyrä näyttää hyvältä. Yleensä se sahaa ylös alas.



Tasaista menkkakipuilua on edelleen, mutta ei niin että alkaisivat ihan justiinsa heti. Ja koska oletettu ovis oli vähän myöhemmin, niin menkkojakin voi odotella sitten viikonlopulle.

Elämä nyt on muuten sitten niin hektistä, etten juuri jaksa ajatella lapsettomuuta, vauvoja, raskautumista, seksiä, hoitoja enkä mitään muutakaan. Tukkaputkella tehtävästä toiseen. Rauhoitutaan sitten ensiviikonloppuna, kun suurimmat kiireet hellittää. 

kp 24

minusta se on vaan aika julmaa. Ei niin julmaa, kuin elämä pahimmillaan voisi  olla, mutta omassa kuplassaan julmaa.
Vaikka tietäisi 99 % varmuudella, että mitään ei tapahdu. Kaikki on niin kuin muissakin kierroissa. Silti tuo 1 %:n pikkupeikko istuu olkapäällä ja huutelee alitajuntaan epämääräisiä toiveita.
Lämmöt 36.5-36.7. Alavatsaa on edelleen päivittäin särkenyt lievästi. Valkovuotoa on normaalisti kierron päiviin nähden. Tissit ei ole kipeänä. Menkat on tulossa. Todennäköisesti myöhemmin tässä kierrossa kuin aiemmin, mutta silti tulossa.

Kaveri sanoo, että hänellä on nyt niin vahva tunne, että olisin raskaana.
Mies sanoo, että näki unta, jossa talutti pientä tyttöämme.

Ja minä käyn pääni sisällä kamppailua toivon ja toivottomuuden välillä. Uskomisen ja uskottelun välillä.

..ja huudan hiljaa sisälle päin: antakaa minun olla, ei minun ole tarkoitus tulla raskaaksi. Ei ole tarkoitettu. On hyväksyttävä! HYVÄKSYTTÄVÄ tosiseikat. Miksen saa vain olla. Miksi minun pitää vastata muiden toiveisiin. Teen parhaani, että vain hyväksyn sen miten asiat ovat. Siinä sitä onkin jo tekemistä.

kp 21

eilen ja tänään on ollut ihan kunnon pms:ät. Tuntuu niinkuin menkat ois tulossa ihan just. Alavatsaa jomottanut ja kipristellyt ikävästi. Vaan voivathan ne alkaa. Ei se mitenkään tavatonta sinällään olisi, että jo  kp 25 alkaisivat. Lämmöt huitelee siinä 36,4 - 36,6. 

Toinen kuukautiskierto taitaa tulla ilman hiivatulehdusta. Koputan silti puuta ja pistän varpaatkin ristiin, että ei vain tulisi. Femifloria olen nytkin syönyt. Eli se ihan oikeasti auttaa? Ensi kiertoon en ajatellut enää syödä maitohappoja. Se varmaan tarkoittaa, että nämä nykyäänkin syömäni karkit pitäisi jotenkin pystyä karsimaan ruokavaliosta. On muuten helpommin sanottu ku tehty...

kp 17

oikealla puolella on lauantaista asti jomotellut. Tänä aamuna sitten ihan kunnolla. Eilen illalla piti ihan varovasti astua, kun täräys vihlaisi aina ikävästi. Minulla on viime kuukausina tuntemuksia ollut vain oikealla puolella. Tuntemuksia, joiden oletan johtuvan ovulaatiosta (jonka kuulemma pitäisi tapahtua).  Vasemmalla en ole juurikan tuntenut vastaavia vihlasuja tai jomotteluja.

Tänään tuli "sairaskertomus" postiluukusta. Diagnoosina Selittämätön lapsettomuus.

Tässä kierrossa ajattelimme viis veisata säännöstä "seksiä joka toisena päivänä". Lisäksi olemme harrastaneet seksiä iltaisin ja "nukkuneet sen päälle". Aivan kuin se jotain auttaisi...

Tuntuu vain niin uskomattomalta, että jollakin kondomin hajoaminen voi johtaa raskauteen. Muutama limatippa ja pam, paksuksi. Täällä saisi kaataa ämpäritolkulla spermaa sisälle ja tuskinpa mitään tapahtuisi kuitenkaan. Olen äärettömän kateellinen vahinkovauvoista, vaikka yleensä ne tulevat negatiivisena yllätyksenä ja huonoon elämäntilanteeseen. No, Kateus on meidän ihmisten perigeenejä, joten tämä olkoon minun yksi kateuteni aihe.

Lämmöt ovat tänään nousseet (lue: palautuneet normaalille 36.4 tasolle 36,0:sta). Kymmenen päivää kuukautisiin....

kp 15

olletenkin tänään tulee tuosta lh-testistä positiivinen.

kp 14

koetan kovasti tehdä töitä etten stressaisi. Mutta jos ei osaa elää ilman suunnitelmallisuutta tai murehtimista...

tänään siis kp 14. Limoja alkoi tulla eilen. Tänään sitten eilistä enempi.
Lh-testi ei ole näyttänyt plussaa, mutta hailakkaa viivaa kylläkin. Eli sitä tässä vielä odotellaan. Ja eletään sitä muuta elämää.

kp 7

Raskausuutinen ja ensireaktio: "No eipähän tarvi senkään kanssa olla enää tekemisissä". 

kp 4

ensikäynti toi ryöppynä 6 vuoden takaisia muistoja mieleen. Odotushuoneessa ei paljoa huvittanut keskustella ukkokullan kanssa mistään, ja toinen koittaa keventää tunnelmaa: "Muistatko kun tehtiin sitä gulassia?"... Mitäh?!! Gulassitko sulla on mielessä nyt? ookoo. ei kait siinä =)

Ultrattiin ja juteltiin. Kaikki on niin kuin oppikirjoista kerrottuna. Ei mitään fyysistä vikaa kummassakaan ja henkistä vikaa ei kuulemma tutkita lapsettomuushoitojen yhteydessä.. =) siis stressiä ja sen sellasta.

Seuraava askel on clomit+menopur --> iui

..mutta ennen kerätään voimia pari kiertoa. Olisimme saaneet jo tässä kierrossa aloittaa, mutta minulla ei ainakaan ole kiire pettymään. Ensimmäisellä kerralla olin malttamaton, halusin niin kovasti yrittää. Ja yritykset olivatkin täynnä toivetta. Nyt haluan olla henkisesti ja fyysisesti vahva ennen kuin alan doopata itteäni mömmöillä. Mahdollinen pettyminen vie niin paljon voimia, että ei meillä ole kiire siihen.

Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, nostelen tarot-pakasta lähinnä "mustia" kortteja, joten odotan edes vähän toiveikkaampia aikoja ennen hoitoja.

Vietimme miehen kanssa tosi kivan illan. Ei nyt oikein muuta olisi jaksanutkaan. Elokuva, roskaruokaa ja sormuksien kattelua <3

kp 1

olipa lyhyt kierto taas.

Kävi pikaisesti mielessä se ensiviikon tiistaina oleva ensikäynti. Silleen ihan salaa ajattelin, että hyvällä tuurilla jo ensikiertoon olisi ehkä voinut saada jonkinsortin mömmöt - siis jos menkat ois alkanu (ajallaan kp 28) eli vasta maanantaina. Clomejahan syödään kierronpäivistä kp 3 alkaen.. ja googlettelun mukaan femareja vielä aiemmin. Eli ensimmäiseltä käynniltä en sitten odota yhtään mitään muuta, kuin paperien täyttelyä ja kysymystä "oletteko puhuneet adoptiosta?". 

Osa minusta ajattelee, että onpa jännä nähdä millaisia kommervinkkejä tällä kerralla koitetaan ja miten se lähtee alkuun.
Osa minusta ajattelee, että mitäänhän ei kuitenkaan tapahdu, vaikka mitä yritettäisiinkin kaikkea. 
Pieni osa minusta ajattelee, että ei huvittaisi yhtään ryhtyä koko touhuun ja tämä elämä ihan tarpeeksi kiireistä ilman lapsiakin. Kun mieskin sen tajuaisi ja etsisi itselleen sikiävän emännän.

Ja sitten väsyn ajattelemaan ja poljen koko asian taas jonnekin pois... 

kp 26

tämä viimenen viikko ennen menkkoja on aina äärimmäisen ahdistava niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Olen väsynyt. Vähän kaikkeen. En pelkästään lapsettomuuteen. Pitäisi varmaan pitää parin viikon loma ja karata erämaahan puhaltamaan saippuakuplia - tai jotain muuta, mistä tulisi hauskaa. Tästä elämästä on nyt hävinnyt ilo. Tämän hetken tunne ja kaikki - hetkellisiähän ne vain ovat, mutta niin voimia vieviä. Silloin pitäisi kai levähtää. Ahdistaa kaikki. Ei vain lapsettomuus.

kp 23

argh !!! valivalivali.. murr...

... tai sitten minä vain pelkään epäonnistumista niin kovasti, etten edes halua hoitoja. 

kp 20

Vaatisi varmaan pitemmän taustojen selvittämisen, vaan tuntuu ettei minulla siihen(kään) oikein riitä paukkuja. Lyhyesti ottaen tässä olen jonkin aikaa jo harkinnut, että mitä jos en haluaisikaan lapsia. On tämän elämän saanut rakennettua vuosien saatossa sellaiseksi, että siinä on hyviä asioita ilman lapsiakin. Enkä tiedä olisiko minulla edes aikaa hoitaa lapsia.
Onko väärin olla haluamatta lapsia, jos niin monta vuotta on halunnut?

kp 17

no ei ne lämmöt jaksanu sitte ees nousta. blaah.

pari viikkoa ensikäynnille...

kp 14

..ja positiivista enteilevä ovulaatiotesti. Limoja ei ole silti nimeksikään.