torstai 27. kesäkuuta 2013
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
kp 16
Inseminaatio tehtiin torstaina kierron päivänä 13.
Munarakkula oli tehnyt kunnon kasvupyrähdyksen. Se oli jo 25 mm. Miettivät tarvinneeko pregnyliä pistääkään, että tuo irronnee itsestäänkin, vaan tökkäsivät kuitenkin. Kohdun limakalvo oli 9.5 mm. Eli ajoitus osui nappiin. Nyt vain kaikki maailman asiat ristiin, mitä voi vain saada ristiin.
Juhannus oli ja meni rentouttavasti. Hyvää seuraa, rantasaunomista, kokkoa, ruokaa ja oman kullan läheisyyttä. Kotiin reissusta tullessamme meitä odotti portailla elävä pikkulintu. En haluaisi olla taikauskoinen, mutta pakkokai sitä vähän on olla?
Aikana, jolloin sain keskenmenon, en ollut kertonut vanhemmilleni mitään koko raskaudesta. Yhtenä päivänä vanhempani olivat tulleet reissuiltaan kotiin, ja heitä oli odottanut portailla kuollut pikkulintu. Isä oli miettinyt, että mitähän pahaa nyt on tapahtunut/tapahtumassa. Samana päivänä soitin kertoakseni vanhemmilleni, että olin saanut keskenmenon. Ja silloin kuulin heiltä myös kotiportaille kuolleesta pikkulinnusta.
Munarakkula oli tehnyt kunnon kasvupyrähdyksen. Se oli jo 25 mm. Miettivät tarvinneeko pregnyliä pistääkään, että tuo irronnee itsestäänkin, vaan tökkäsivät kuitenkin. Kohdun limakalvo oli 9.5 mm. Eli ajoitus osui nappiin. Nyt vain kaikki maailman asiat ristiin, mitä voi vain saada ristiin.
Juhannus oli ja meni rentouttavasti. Hyvää seuraa, rantasaunomista, kokkoa, ruokaa ja oman kullan läheisyyttä. Kotiin reissusta tullessamme meitä odotti portailla elävä pikkulintu. En haluaisi olla taikauskoinen, mutta pakkokai sitä vähän on olla?
Aikana, jolloin sain keskenmenon, en ollut kertonut vanhemmilleni mitään koko raskaudesta. Yhtenä päivänä vanhempani olivat tulleet reissuiltaan kotiin, ja heitä oli odottanut portailla kuollut pikkulintu. Isä oli miettinyt, että mitähän pahaa nyt on tapahtunut/tapahtumassa. Samana päivänä soitin kertoakseni vanhemmilleni, että olin saanut keskenmenon. Ja silloin kuulin heiltä myös kotiportaille kuolleesta pikkulinnusta.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
kp 11
Ensiksikin kiitos ihanaiset kommenteistanne. <3 Toivon toiveistamme juhannustaikojen kautta tottatodellista kaikille.
Sitten ne ultrakuulumiset:
- Kohdun limakalvo 8 mm
- Oikealla yksi 17 mm
- Vasemmalla litistynyt hieman muita isompi rakkula
Eli inseminaatio on torstaina (torstai on toivoa täynnä??) Samalla jatkamme juhannuksen viettoon kohti miehen kotikontuja.
Sitten ne ultrakuulumiset:
- Kohdun limakalvo 8 mm
- Oikealla yksi 17 mm
- Vasemmalla litistynyt hieman muita isompi rakkula
Eli inseminaatio on torstaina (torstai on toivoa täynnä??) Samalla jatkamme juhannuksen viettoon kohti miehen kotikontuja.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
kp 9
Tein pelottavan huomion itsestäni. Enkä haluaisi sitä ääneen sanoa, mutta joskus kai se on sanottava. Minusta on tuntunut vuosi keskenmenoni jälkeen eli vuodesta 2008 saakka, että en minä koskaan tule omaa lastani kantamaan. Se tunne on vain vuosien saatossa vahvistunut. Enkä osaa selittää miksi minusta tuntuu siltä. Yritän vain sydän verillä hyväksyä sen asian. Ja se pieni osa minua haluaa yrittää nuo hoidot, mitä on tarjolla. Tuskaisesti taistellen.
lauantai 15. kesäkuuta 2013
kp 8
Selailin nettisivustoja lapsettomuuteen liittyen, ja tarrauduin lukemaan seuraavan hoitokertomuksen.
http://www.aumanet.fi/~therezza/Lapsettomuus.htm
*ottaa lakkia pois päästä* ...taistelijasielu! Kertakaikkisesti. En tiedä olisiko minusta noin paljon yrittämään. Vai tuleeko lapsettomuudesta lopulta elämäntapa?Ajattelen silloin tällöin itsekin jo, että lapsiahan tehdään hoidoilla. Hoidoilla lasten tekeminen on ihan normaalia. Niin niitä lapsia tehdään. Ei niitä muuten pystytä saamaan.
Clomit on nyt syöty tähän kiertoon. Kuumia aaltoja ja pääkipua tässäkin kierrossa sivuvaikutuksina.
Olen syönyt jos jonkinlaista vitamiinia ja troppia tässä 8 vuoden aikana. Foolihapot, aspiriinit, monivitamiinit, d-vitamiinit, b-vitamiinit jne jne. Jotenkaan en nyt jaksa yhtään tsempata edes näitten hoitojaksojen aikana ryhtyä syömään taas kaikenmaailman lisävitamiineja vaikka se kai olisi suositeltavaa. Nyt lähinnä nappaan foolihapon silloin kun muistan (pari kolme kertaa viikossa), monivitamiinia vielä harvemmin. Liekkö sitten usko menny lapsensaantiin vai vitamiineihin.
http://www.aumanet.fi/~therezza/Lapsettomuus.htm
*ottaa lakkia pois päästä* ...taistelijasielu! Kertakaikkisesti. En tiedä olisiko minusta noin paljon yrittämään. Vai tuleeko lapsettomuudesta lopulta elämäntapa?Ajattelen silloin tällöin itsekin jo, että lapsiahan tehdään hoidoilla. Hoidoilla lasten tekeminen on ihan normaalia. Niin niitä lapsia tehdään. Ei niitä muuten pystytä saamaan.
Clomit on nyt syöty tähän kiertoon. Kuumia aaltoja ja pääkipua tässäkin kierrossa sivuvaikutuksina.
Olen syönyt jos jonkinlaista vitamiinia ja troppia tässä 8 vuoden aikana. Foolihapot, aspiriinit, monivitamiinit, d-vitamiinit, b-vitamiinit jne jne. Jotenkaan en nyt jaksa yhtään tsempata edes näitten hoitojaksojen aikana ryhtyä syömään taas kaikenmaailman lisävitamiineja vaikka se kai olisi suositeltavaa. Nyt lähinnä nappaan foolihapon silloin kun muistan (pari kolme kertaa viikossa), monivitamiinia vielä harvemmin. Liekkö sitten usko menny lapsensaantiin vai vitamiineihin.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
kp 3
Ai että mua suututtaa!
Meillä mies on soitellu polille ja varaillut aikoja (ihanasti). Nyt kuitenkin homma jäi mun tehtäväksi ja tietäähän se mitä siitä seuraa. No jumalaton ahistus ja ärsytys.
Taustatiedoksi kerrottakoon, että asun sen verran syrjäseudulla, että joudutaan vähän kikkailemaan kahden eri hoitolaitoksen välillä.
Sain ohjeeksi paikallisesta hoitolaitoksesta soittaa tuohon isompaan hoitolaitokseen ja kysyä, koska siellä on kesätauot (että onnistuuko iui tähän kiertoon). No tein työtä käskettyä ja isommasta hoitolaitoksesta sain vastaukseksi, että heillä on paikalla yksi lääkäri juhannusviikon torstaina ja perjantaina. Että jos varausajat eivät tule täyteen, niin sillä edellytyksellä silloin saattaa päästä hoitoihin, mutta hoitaja ei luvannut mitään. Isommasta hoitolaitoksesta kerrottiin, että juhannuksen jälkeen ajat rauhoitetaan heinäkuuksi synnyttäjille.
Soitin meidän paikalliseen hoitolaitokseen kertoakseni tämän tiedon hoitajalle. Hoitaja kysyi, että sainko nyt luvan aloittaa hoidot vai en? Minä totesin, että no kysyin, että koska on kesätauot, koska sitä minun käskettiin kysyä (ei sitä, että saanko aloittaa hoidot vai en). Sitten sanoin, että kertoivat, että ovat auki juhannusviikolla jne jne...
Lopulta sanoin (turhautuneena) meidän paikalliselle hoitajalle, että varataan se ultra nyt sitten ja mie rupean syömään noita lääkkeitä. Että jos ei onnistu niin sitte ei onnistu. Sitte mennään vaan omin avuin miehen kanssa.
Ärsytyksen syy numero 1: Kukaan ei taida oikeasti tietää toistensa aikatauluista tai tekemisistä hoitopuolella yhtään mitään.
Ärsytyksen syy numero 2: Äänensävyistä paistoi läpi kiire ja ärsytys, kun soitellaan ajanvaraukseen eikä tiedetä mistään mitään. Potilaan tulisi olla itse itsensä diagnosoinut ja kaikki speksit pitäisi vain kertoa kuin apteekin hyllyltä vähimmän vaivan -periaatteen mukaisesti. Tuli sellainen tunne, että anteeksi kun olen olemassa. Anteeksi kun olen lapseton, ja haluaisin olla olematta. (En minä tätä valinnut itse.)
Ärsytyksen syy numero 3: Synnyttäjät. Niidenkö takia hoitoja ei haluta tehdä lapsettomille. Asia on ihan ookoo kun näin on, mutta ehkä sitä ei tarttis ääneen sanoa. Mulle ois riittäny vaan, että ois sanottu, että kesätauko on silloin ja silloin ja piste. En minä halua kuulla synnyttäjistä lapsettomuushoitojen yhteydessä mitään. Enkä muutenkaan. Heittäkää vain suolaa haavoihin.
Eli minä nyt sitten kuitenkin itse itselleni päätin, että aloitetaan hoidot ja mennään sitten joko inssiin tai sitten vain ovulaation induktiolla eli lääkkeillä, ultralla ja seksillä. Ultra-aika on varattu kierron päivälle 11.
Ja jumantsuikka se on mies, joka tästä lähtien hoitaa nuo ajanvaraukset. Minun verenpaineet ei kestä :)
Meillä mies on soitellu polille ja varaillut aikoja (ihanasti). Nyt kuitenkin homma jäi mun tehtäväksi ja tietäähän se mitä siitä seuraa. No jumalaton ahistus ja ärsytys.
Taustatiedoksi kerrottakoon, että asun sen verran syrjäseudulla, että joudutaan vähän kikkailemaan kahden eri hoitolaitoksen välillä.
Sain ohjeeksi paikallisesta hoitolaitoksesta soittaa tuohon isompaan hoitolaitokseen ja kysyä, koska siellä on kesätauot (että onnistuuko iui tähän kiertoon). No tein työtä käskettyä ja isommasta hoitolaitoksesta sain vastaukseksi, että heillä on paikalla yksi lääkäri juhannusviikon torstaina ja perjantaina. Että jos varausajat eivät tule täyteen, niin sillä edellytyksellä silloin saattaa päästä hoitoihin, mutta hoitaja ei luvannut mitään. Isommasta hoitolaitoksesta kerrottiin, että juhannuksen jälkeen ajat rauhoitetaan heinäkuuksi synnyttäjille.
Soitin meidän paikalliseen hoitolaitokseen kertoakseni tämän tiedon hoitajalle. Hoitaja kysyi, että sainko nyt luvan aloittaa hoidot vai en? Minä totesin, että no kysyin, että koska on kesätauot, koska sitä minun käskettiin kysyä (ei sitä, että saanko aloittaa hoidot vai en). Sitten sanoin, että kertoivat, että ovat auki juhannusviikolla jne jne...
Lopulta sanoin (turhautuneena) meidän paikalliselle hoitajalle, että varataan se ultra nyt sitten ja mie rupean syömään noita lääkkeitä. Että jos ei onnistu niin sitte ei onnistu. Sitte mennään vaan omin avuin miehen kanssa.
Ärsytyksen syy numero 1: Kukaan ei taida oikeasti tietää toistensa aikatauluista tai tekemisistä hoitopuolella yhtään mitään.
Ärsytyksen syy numero 2: Äänensävyistä paistoi läpi kiire ja ärsytys, kun soitellaan ajanvaraukseen eikä tiedetä mistään mitään. Potilaan tulisi olla itse itsensä diagnosoinut ja kaikki speksit pitäisi vain kertoa kuin apteekin hyllyltä vähimmän vaivan -periaatteen mukaisesti. Tuli sellainen tunne, että anteeksi kun olen olemassa. Anteeksi kun olen lapseton, ja haluaisin olla olematta. (En minä tätä valinnut itse.)
Ärsytyksen syy numero 3: Synnyttäjät. Niidenkö takia hoitoja ei haluta tehdä lapsettomille. Asia on ihan ookoo kun näin on, mutta ehkä sitä ei tarttis ääneen sanoa. Mulle ois riittäny vaan, että ois sanottu, että kesätauko on silloin ja silloin ja piste. En minä halua kuulla synnyttäjistä lapsettomuushoitojen yhteydessä mitään. Enkä muutenkaan. Heittäkää vain suolaa haavoihin.
Eli minä nyt sitten kuitenkin itse itselleni päätin, että aloitetaan hoidot ja mennään sitten joko inssiin tai sitten vain ovulaation induktiolla eli lääkkeillä, ultralla ja seksillä. Ultra-aika on varattu kierron päivälle 11.
Ja jumantsuikka se on mies, joka tästä lähtien hoitaa nuo ajanvaraukset. Minun verenpaineet ei kestä :)
lauantai 8. kesäkuuta 2013
perjantai 7. kesäkuuta 2013
kp 31
jösses. Viime viikolla ressasin, että ei vielä alkaisi vuoto, koska menee sitte ajat viikonlopulle. Huokasin helpotuksesta kun ylitettiin ne päivät. Nyt saa sitten ruveta ressaamaan, että alkasivat JO, että ei mene viikonlopulle ajat.. Ihme kierto. Kalenterin mukaan O-aika olisi ollut kp 20, että jos sitä on uskominen niin persiilleen menee???
lauantai 1. kesäkuuta 2013
kp 25
menkkamaista jomotusta tuntuu. Näinkö käy, että hoidot eivät jatku viikonlopulle osumisen takia seuraavassa kierrossa ja sitten on lomatauko. Hullua pidetään jännityksessä. Jos menkat alkavat seuraavan kolmen päivän aikana, niin sitten saa unohtaa hoidot ja lapsettomuuden elokuulle. Ehkä se on ihan hyväkin. Haluaisin nämä hoidot vain alta pois, että mieskin uskoisi ettei minua ole tarkoitettu äidiksi.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
kp 19
Nyt sitten muljuttaa vasemmalla ovulaatioajankohdan tavoin. Siirtyispä menkatkin muutamalla päivällä sitten eteenpäin, niin kesäkuussa ajankohta osuisi arkeen.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
kp 12
Elämää on lapsettomuuden ulkopuolellakin. Silti se on elämässä läsnä. Nyt taas enemmäntuntuisena kuin vuosi sitten. Ihanan kivutonta aikaa ollut tämä kierto, ainakin tähän asti. ei tunnu alavatsassa mitään. Eli olettaen ettei siellä tapahdukaan mitään, koska lisähormoonit ei ole käytössä.
Tuntuu ettei enää tarvitse kiirehtiä noiden hoitojen kanssa. Ei ole pakkoa yrittää uudestaan heti seuraavaan kiertoon. En tiedä onko se parempi vai huonompi vaihtoehto hoitojen kannalta, mutta ainakin henkisesti tuntuu paremmalta, kun ei puskemalla pidä yrittää ja yrittää.
Minulle riittää, että tälle vuodelle saadaan iui:t tehtyä ja ivf aloitettua, niin saa lääkkeiden osalta sen 600 euron edun hyödynnettyä. Ensi vuonna sitten haluan naimisiin ja aloittaa adoption. Siihen itseäni valmistamalla valmistan. Elämä menee niinkuin sen on tarkoitus mennä. Monta tulevaa itkua on vielä tiedossa, mutta myrskyn silmässä on tyyntä.
Tuntuu ettei enää tarvitse kiirehtiä noiden hoitojen kanssa. Ei ole pakkoa yrittää uudestaan heti seuraavaan kiertoon. En tiedä onko se parempi vai huonompi vaihtoehto hoitojen kannalta, mutta ainakin henkisesti tuntuu paremmalta, kun ei puskemalla pidä yrittää ja yrittää.
Minulle riittää, että tälle vuodelle saadaan iui:t tehtyä ja ivf aloitettua, niin saa lääkkeiden osalta sen 600 euron edun hyödynnettyä. Ensi vuonna sitten haluan naimisiin ja aloittaa adoption. Siihen itseäni valmistamalla valmistan. Elämä menee niinkuin sen on tarkoitus mennä. Monta tulevaa itkua on vielä tiedossa, mutta myrskyn silmässä on tyyntä.
tiistai 14. toukokuuta 2013
kp 7
viha. suru. pettymys.
Olen vihainen, koska niin moni joutuu tekemään lasta piikkien ja neulojen, tökkimisien ja kipujen avulla. Ystäväni kävi tänään ensimmäisessä punktiossa, ja kertoi kokemuksistaan. En uskonut, että toisen kokemukset voisivat tuntua niin pahalta itsestäkin. Tulin surulliseksi, koska ei kenenkään tulisi joutua raskautta yrittääkseen tekemään mitään muuta kuin harrastamaan vähän seksiä. Milloin siitä tuli niin vaikeaa?
Olen iloinen, että ystäväni sai hyvän tuloksen. Toivon koko sydämestäni, että hänellä onnistuu heti, eikä kaiken tuon jälkeen tarvitsisi enää pettyä.
Samalla olen surullinen, koska minä en tiedä onko minusta punktioon. Pelkään lääkäreitä, neuloja ja kipua aivan törkeän paljon. Siis oikeasti tosi paljon. Sen verran, että olen koko illan miettinyt, että hoidot saa minun osalta jäädä insseihin. Jos ei onnistu, ei ole tarkoitettu onnistumaan ja rupean painostamaan miestä naimisiin, että voidaan ilmottautua adoptioprosessiin. Se tuntuu muutenkin jo enemmän omemmalta. Ehkä monen monta vuotta pettymyksiä saa aikaan sen, että en enää halua pettyä. Mieluummin sitten odottaa monta vuotta, mutta en enää pettyä. Saati pettyä kaikkien pistelyjen ja törkkimisten jälkeen.
En tiedä onko minussa vielä jäljellä hormoonihirviön jälkivaikutuksia, mutta edelleen ailahtelen kovin paljon normaaliin olotilaan nähden. Olen itkuinen ja hermostunut kokoajan. Hormoonejako tai sitten jotain muuta. En jaksa ajatella tätä p...skaa. Mutta en osaa olla ajattelemattakaan. Enkä osaa nähdä toivonmurustakaan tässä.
Olen vihainen, koska niin moni joutuu tekemään lasta piikkien ja neulojen, tökkimisien ja kipujen avulla. Ystäväni kävi tänään ensimmäisessä punktiossa, ja kertoi kokemuksistaan. En uskonut, että toisen kokemukset voisivat tuntua niin pahalta itsestäkin. Tulin surulliseksi, koska ei kenenkään tulisi joutua raskautta yrittääkseen tekemään mitään muuta kuin harrastamaan vähän seksiä. Milloin siitä tuli niin vaikeaa?
Olen iloinen, että ystäväni sai hyvän tuloksen. Toivon koko sydämestäni, että hänellä onnistuu heti, eikä kaiken tuon jälkeen tarvitsisi enää pettyä.
Samalla olen surullinen, koska minä en tiedä onko minusta punktioon. Pelkään lääkäreitä, neuloja ja kipua aivan törkeän paljon. Siis oikeasti tosi paljon. Sen verran, että olen koko illan miettinyt, että hoidot saa minun osalta jäädä insseihin. Jos ei onnistu, ei ole tarkoitettu onnistumaan ja rupean painostamaan miestä naimisiin, että voidaan ilmottautua adoptioprosessiin. Se tuntuu muutenkin jo enemmän omemmalta. Ehkä monen monta vuotta pettymyksiä saa aikaan sen, että en enää halua pettyä. Mieluummin sitten odottaa monta vuotta, mutta en enää pettyä. Saati pettyä kaikkien pistelyjen ja törkkimisten jälkeen.
En tiedä onko minussa vielä jäljellä hormoonihirviön jälkivaikutuksia, mutta edelleen ailahtelen kovin paljon normaaliin olotilaan nähden. Olen itkuinen ja hermostunut kokoajan. Hormoonejako tai sitten jotain muuta. En jaksa ajatella tätä p...skaa. Mutta en osaa olla ajattelemattakaan. Enkä osaa nähdä toivonmurustakaan tässä.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
lauantai 4. toukokuuta 2013
kp 23
eilen illalla hajosin, kun emme voi kävellä kesällä nurmikolla, koska koira on pissannu ja kakannu jokapaikkaan. Tänään hajosin siksi, koska sykemittari lakkasi toimimasta. Minusta on tullut hirviö. Hormoonihirviö. Peikkometsän peikotkin kaikkoavat, kun olen itse metsän hirvein mörkö.
Ensi kierrosta päätettiin jättää hoidot väliin. Pää on ihan sekaisin ja kroppa ihan turvonnut ja kipuileva jo nyt. Kokoajan tuntuu ja jomottaa. Selkää, mahaa, joka paikkaa. En minä jaksa toista kertaa doupata itteäni täyteen kaikenmaailman hormooneja. En ainakaan heti.
Ensi kierrosta päätettiin jättää hoidot väliin. Pää on ihan sekaisin ja kroppa ihan turvonnut ja kipuileva jo nyt. Kokoajan tuntuu ja jomottaa. Selkää, mahaa, joka paikkaa. En minä jaksa toista kertaa doupata itteäni täyteen kaikenmaailman hormooneja. En ainakaan heti.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
kp 20
hormooneista on tullut vain multi pms-oireet. Eli samat oireet kuin ennen menkkoja, mutta paljon kovempana. Olen hermostunut kokoajan, kaikki ärsyttää melkein kokoajan. Tissitkin tuli tänään pitkästä aikaa kipeäksi, niinku ne aina clomi-kierroissa on tullu. Maha on kokoajan turvonnu ja menkkajomottava. En pidä tästä. En varsinkaan, kun se ei johda mihinkään.
Ensi viikolla pitäisi lähteä vanhempien luona käymään. Olla hirveen pirtee ja ilonen. Samalla ku perse vuotaa. Voi jee!
Ensi viikolla pitäisi lähteä vanhempien luona käymään. Olla hirveen pirtee ja ilonen. Samalla ku perse vuotaa. Voi jee!
lauantai 27. huhtikuuta 2013
kp 16
mua v..ketuttaa jo valmiiksi... tää touhu on oikeestaan aika perseestä.
lämmöistähän ei saa sanoa mitään. Ei sais ees mitata. Mutta kiitos ja anteeksi, mittaan silti. Ja ei ne oo noussu vieläkään. Ja mitä.. pregnylistä (jonka siis pitäs irrottaa ja saada O. lopullisesti aikaan) pistettiin jo sillon keskiviikkona 72 tuntia sitte. Eli eikö jotain lämmöissäki ois pitäny tapahtua. Äh. olkoot. Rupean töihin, saa ajatukset pois.
lämmöistähän ei saa sanoa mitään. Ei sais ees mitata. Mutta kiitos ja anteeksi, mittaan silti. Ja ei ne oo noussu vieläkään. Ja mitä.. pregnylistä (jonka siis pitäs irrottaa ja saada O. lopullisesti aikaan) pistettiin jo sillon keskiviikkona 72 tuntia sitte. Eli eikö jotain lämmöissäki ois pitäny tapahtua. Äh. olkoot. Rupean töihin, saa ajatukset pois.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
kp 13
... inssipäivä.
Siittiöt oli priimaa. Tohtorisetä ei löytänyt mun piilossa olevaa oikeaa munasarjaa, mutta vasemmalla mollukka oli vielä tallella. Eikä sitä mitattu, joten speksejä ei voi kirjoittaa. Lopuksi tuikattiin pregnyl.Ja saatiin määräys harrastaa seksiä vielä tässä mahdollisimman paljon. Sitten vaan eletään seuraavat kaks viikkoa ihmetellen maailmanmenoa.Pregnylistä tuli alavatta vähän jomottelevaksi. Kuuluu varmaan asiaan.
Nostin tietty tarot-kortin tälle touhulle, ettei tarttis kahta viikkoa miettiä. Tähti. ...ei sano vastauksia suuntaan tai toiseen, ainakaan lapsettomuusasian suhteen. No hyvää varmaan, ettei tullut epäonnistumiskorttia. Mies nosti lujuus-kortin. Siitähän voisi tietenkin välillisesti johtaa, että miehen pitää pysyä lujana, kun tässä taas epäonnistutaan....
Melko kiireenä oli kyllä hermot eilen. Päivä kerrallaan pakko mennä, tai muuten meiltä loppu tietokonehiiret :) -ne kun ovat tuossa käden ulottuvilla, juuri sopivasti nakattavaksi seinään.
Siittiöt oli priimaa. Tohtorisetä ei löytänyt mun piilossa olevaa oikeaa munasarjaa, mutta vasemmalla mollukka oli vielä tallella. Eikä sitä mitattu, joten speksejä ei voi kirjoittaa. Lopuksi tuikattiin pregnyl.Ja saatiin määräys harrastaa seksiä vielä tässä mahdollisimman paljon. Sitten vaan eletään seuraavat kaks viikkoa ihmetellen maailmanmenoa.Pregnylistä tuli alavatta vähän jomottelevaksi. Kuuluu varmaan asiaan.
Nostin tietty tarot-kortin tälle touhulle, ettei tarttis kahta viikkoa miettiä. Tähti. ...ei sano vastauksia suuntaan tai toiseen, ainakaan lapsettomuusasian suhteen. No hyvää varmaan, ettei tullut epäonnistumiskorttia. Mies nosti lujuus-kortin. Siitähän voisi tietenkin välillisesti johtaa, että miehen pitää pysyä lujana, kun tässä taas epäonnistutaan....
Melko kiireenä oli kyllä hermot eilen. Päivä kerrallaan pakko mennä, tai muuten meiltä loppu tietokonehiiret :) -ne kun ovat tuossa käden ulottuvilla, juuri sopivasti nakattavaksi seinään.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
kp 11
ultrakuulumiset
Kohdun limakalvo 8,6 mm
Vasemmalla puolella 16 mm follikkeli
Oikealla puolella 14mm ja 11mm follikkelit.
Saatiin iui-aika keskiviikolle (kp 13) - inssin yhteydessä pistetään vielä pregnyl
Ihan hyvä.
Kohdun limakalvo 8,6 mm
Vasemmalla puolella 16 mm follikkeli
Oikealla puolella 14mm ja 11mm follikkelit.
Saatiin iui-aika keskiviikolle (kp 13) - inssin yhteydessä pistetään vielä pregnyl
Ihan hyvä.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
kp 8
wuhuu... selvisimme molemmat hengissä menopur-piikin pistämisestä.
Sivuoireet clomeista lieventyneet huomattavasti. Väsyttää, mutta en tiedä johtuuko se muusta elämästä vai hormooneista. Ehkä molemmista yhteensä. Ihanaa kuitenkin että on viikonloppu.
Sivuoireet clomeista lieventyneet huomattavasti. Väsyttää, mutta en tiedä johtuuko se muusta elämästä vai hormooneista. Ehkä molemmista yhteensä. Ihanaa kuitenkin että on viikonloppu.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
kp 6
voi myrkkysieni mikä päänsärky! äääähhh
ja kuumat aallot (esimakua vaihdevuosiin?)--- vaan vaihdevuosi-iän ylittäneiden naisten virtsaahan tässä teoriassa nyt kai syödään tai jotain.
ja kuumat aallot (esimakua vaihdevuosiin?)--- vaan vaihdevuosi-iän ylittäneiden naisten virtsaahan tässä teoriassa nyt kai syödään tai jotain.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
kp 5
Clomit aloitettu kp 3. Eilen illala tuli vähäsiä kuumia aaltoja ja pientä levottomuutta hetkellisesti. Ei muita sivuvaikutuksia vielä ainakaan.
Tänään lounaalla törmäsin tyttökaveriin, joka voivotteli kuinka kamalaa on olla raskaana. - En edes jaksa ruveta avautumaan, koska tiedän että ne jotka ylipäätään lukee tätä blogia TIETÄÄ mitä ajattelin. Tai mistä minä mitään tiedän, kun en ole koskaan kunnolla saanut olla kovin kauaa raskaana.
Jos minulla olisi lista vuosien aikana kertyneistä kavereista, olisi varmaan aika mielenkiintoista luettavaa katsoa, kuinka monen olen niiden samaisten vuosien aikana kumittanut kaverilistasta yli, muille tavanomaisten kommenttien vuoksi, mutta lapsettomalle sydäntäkouraisevalta tuntuvilta sanoilta. No, onneksi ei ole listaa. Ei karu totuus paljastu. :)
Ensi maanantaina mennään sitten tiirailemaan onko alapäässä tapahtunut mitään. Sitä ennen pitäisi miehen antaa pistää minua (ja kahdesti vielä!) - ihan varma, että se osuu johonki valtimoon ja saa neulan katkeamaan mahamakkaraan XD
Tänään lounaalla törmäsin tyttökaveriin, joka voivotteli kuinka kamalaa on olla raskaana. - En edes jaksa ruveta avautumaan, koska tiedän että ne jotka ylipäätään lukee tätä blogia TIETÄÄ mitä ajattelin. Tai mistä minä mitään tiedän, kun en ole koskaan kunnolla saanut olla kovin kauaa raskaana.
Jos minulla olisi lista vuosien aikana kertyneistä kavereista, olisi varmaan aika mielenkiintoista luettavaa katsoa, kuinka monen olen niiden samaisten vuosien aikana kumittanut kaverilistasta yli, muille tavanomaisten kommenttien vuoksi, mutta lapsettomalle sydäntäkouraisevalta tuntuvilta sanoilta. No, onneksi ei ole listaa. Ei karu totuus paljastu. :)
Ensi maanantaina mennään sitten tiirailemaan onko alapäässä tapahtunut mitään. Sitä ennen pitäisi miehen antaa pistää minua (ja kahdesti vielä!) - ihan varma, että se osuu johonki valtimoon ja saa neulan katkeamaan mahamakkaraan XD
perjantai 12. huhtikuuta 2013
kp 1
Eli 26 päivää kesti viime kierto.
Hain tänään lääkkeet. Menkat alkoivat sen verran myöhään, että polille en ehtinyt soittamaan, mutta laskin että nasahtaa niin keskelle viikkoa kaikki ovulaation mahdollisetkin ajankohdat, että uskaltanen aloittaa clomit sunnuntaina ja sitten maanantaina soittaa sinne.
Pari viikkoa sitten koetin etsiä tietoa noiden lääkkeiden hinnoista, enkä oikein eksaktia tietoa mistään löytänyt tai osannut etsiä oikeilta sivuilta, joten jos joku sattuu vaikka etsimään tietoa ja eksymään tähän blogiin... eli Hinnat clomeille oli 67 e ja viiden kappaleen paketti Menopuria maksoi 97 e (tästä oli jo vähennetty se lääkekorvattavuus pois, eli tuo summa jäi maksettavaksi).
Hain tänään lääkkeet. Menkat alkoivat sen verran myöhään, että polille en ehtinyt soittamaan, mutta laskin että nasahtaa niin keskelle viikkoa kaikki ovulaation mahdollisetkin ajankohdat, että uskaltanen aloittaa clomit sunnuntaina ja sitten maanantaina soittaa sinne.
Pari viikkoa sitten koetin etsiä tietoa noiden lääkkeiden hinnoista, enkä oikein eksaktia tietoa mistään löytänyt tai osannut etsiä oikeilta sivuilta, joten jos joku sattuu vaikka etsimään tietoa ja eksymään tähän blogiin... eli Hinnat clomeille oli 67 e ja viiden kappaleen paketti Menopuria maksoi 97 e (tästä oli jo vähennetty se lääkekorvattavuus pois, eli tuo summa jäi maksettavaksi).
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
kp 25
Kohtapuolin alkaa uusi kierto.. Ahdistaa, vaikka pitäisi kaikkien oppikirjojen mukaan kai olla onnellinen ja innoissaan alkavista hoidoista. Vaan en minä jaksa. Pettymään kerkeäisi kyllä myöhemminkin. Onko pakko just nyt? - siltä minusta tuntuu.
Olisi niin helppoa heittää hanskat naulaan. Lopettaa koko touhu.
Kun vuosi tolkulla on toivonut ja pettynyt. Malja on tullut täyteen. Elämä on ihan ookoo ihan vain kahdestaankin. Tai vaikka sitten yksin.
Mies koittaa sanoa, että miksei yrittää, jos sellainen mahdollisuus kerta on olemassa?
Tuntuu vain, että olen kasvattanut itseni väkisin ulos siitä ajatuksesta että olen tahattomasti lapseton. Olen oppinut olemaan haluamatta lapsia. Jos se on minun taakkani tässä maailmassa, minkä sille sitten voin? Hoitojen aloittaminen tuntuu lähinnä suurelta farssilta. Toisin kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Silloin minä odotin ihmettä. Minä toivoin. Uskoin.
Nyt en toivo. Enkä usko.
En ole vielä käynyt hakemassa reseptilääkkeitä. Lykkään niin kauan kuin voin tätä asiaa. Eikä sitä voi enää kovin montaa päivää lykätä. Lykkään siksi, koska tiedän kuinka kipeää se pettyminen tekee. Ja en kyllä jaksaisi enää ryhtyä siihen.
Lapsettomuus on minun taakkani. Ainoa taakka. Jos se vietäisiinkin pois, kuinka paljon pahempaa tulisi tilalle. Tästä kuitenkin selviää hengissä. Tämä ei fyysisesti tee kovin kipeää. Henkisesti kyllä, mutta niin tekee moni muukin asia. Näitä mietin.
Olen yhtäältä valmis hoitoihin. Se on rutiini. Pakko joka miehen vuoksi pitäisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Mutta palavaa halua ei edellä mainituista syistä juurikaan ole. Tietoisesti aikaansaatu olotila, kyynelten kautta. Olisi suorastaan tragikomedista, jos tulisin hoidoista raskaaksi. Ihmettelisin kuinka epä-äidillinen minusta on tässä lapsettomuusvuosina kasvanut. Raskaaksi tulo olisi pitkän päähänpinttymän aikaansaannos ja todennäköisesti potisin siitä vain huonoa omaatuntoa.
En enää toviin ole osannut kuvitellakaan sitä, mitä olisi pitää oma lasta sylissä. Se on utopiaa.
Ja nyt tämä laskuveden aikaan hiekkarannalle rakennettu pilvilinna katsoo kauhulla lähestyvää nousuvettä.
Olisi niin helppoa heittää hanskat naulaan. Lopettaa koko touhu.
Kun vuosi tolkulla on toivonut ja pettynyt. Malja on tullut täyteen. Elämä on ihan ookoo ihan vain kahdestaankin. Tai vaikka sitten yksin.
Mies koittaa sanoa, että miksei yrittää, jos sellainen mahdollisuus kerta on olemassa?
Tuntuu vain, että olen kasvattanut itseni väkisin ulos siitä ajatuksesta että olen tahattomasti lapseton. Olen oppinut olemaan haluamatta lapsia. Jos se on minun taakkani tässä maailmassa, minkä sille sitten voin? Hoitojen aloittaminen tuntuu lähinnä suurelta farssilta. Toisin kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Silloin minä odotin ihmettä. Minä toivoin. Uskoin.
Nyt en toivo. Enkä usko.
En ole vielä käynyt hakemassa reseptilääkkeitä. Lykkään niin kauan kuin voin tätä asiaa. Eikä sitä voi enää kovin montaa päivää lykätä. Lykkään siksi, koska tiedän kuinka kipeää se pettyminen tekee. Ja en kyllä jaksaisi enää ryhtyä siihen.
Lapsettomuus on minun taakkani. Ainoa taakka. Jos se vietäisiinkin pois, kuinka paljon pahempaa tulisi tilalle. Tästä kuitenkin selviää hengissä. Tämä ei fyysisesti tee kovin kipeää. Henkisesti kyllä, mutta niin tekee moni muukin asia. Näitä mietin.
Olen yhtäältä valmis hoitoihin. Se on rutiini. Pakko joka miehen vuoksi pitäisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Mutta palavaa halua ei edellä mainituista syistä juurikaan ole. Tietoisesti aikaansaatu olotila, kyynelten kautta. Olisi suorastaan tragikomedista, jos tulisin hoidoista raskaaksi. Ihmettelisin kuinka epä-äidillinen minusta on tässä lapsettomuusvuosina kasvanut. Raskaaksi tulo olisi pitkän päähänpinttymän aikaansaannos ja todennäköisesti potisin siitä vain huonoa omaatuntoa.
En enää toviin ole osannut kuvitellakaan sitä, mitä olisi pitää oma lasta sylissä. Se on utopiaa.
Ja nyt tämä laskuveden aikaan hiekkarannalle rakennettu pilvilinna katsoo kauhulla lähestyvää nousuvettä.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
kp 18
en ole oikein jaksanut päivittää, kun ei ole mitään päivitettävää.
toivon, että voisin kirjoittaa "ihmeitä sittenkin tapahtuu.." --- no ei meidän elämässämme. Ensi kierrossa alkaa inseminaatioon valmistautuminen, jos menkat alkaa niin, ettei laskennallinen ovulaatio osu viikonlopulle.
toivon, että voisin kirjoittaa "ihmeitä sittenkin tapahtuu.." --- no ei meidän elämässämme. Ensi kierrossa alkaa inseminaatioon valmistautuminen, jos menkat alkaa niin, ettei laskennallinen ovulaatio osu viikonlopulle.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
kp 1
"ympäri mennään yhteen tullaan.... "..piiri pieni pyörii... hulluahan se olisikin ollut, jos jotain olisi tapahtunut.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
kp 25
Kerrankin lämpökäyrä näyttää hyvältä. Yleensä se sahaa ylös alas.
Tasaista menkkakipuilua on edelleen, mutta ei niin että alkaisivat ihan justiinsa heti. Ja koska oletettu ovis oli vähän myöhemmin, niin menkkojakin voi odotella sitten viikonlopulle.
Elämä nyt on muuten sitten niin hektistä, etten juuri jaksa ajatella lapsettomuuta, vauvoja, raskautumista, seksiä, hoitoja enkä mitään muutakaan. Tukkaputkella tehtävästä toiseen. Rauhoitutaan sitten ensiviikonloppuna, kun suurimmat kiireet hellittää.
Tasaista menkkakipuilua on edelleen, mutta ei niin että alkaisivat ihan justiinsa heti. Ja koska oletettu ovis oli vähän myöhemmin, niin menkkojakin voi odotella sitten viikonlopulle.
Elämä nyt on muuten sitten niin hektistä, etten juuri jaksa ajatella lapsettomuuta, vauvoja, raskautumista, seksiä, hoitoja enkä mitään muutakaan. Tukkaputkella tehtävästä toiseen. Rauhoitutaan sitten ensiviikonloppuna, kun suurimmat kiireet hellittää.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
kp 24
minusta se on vaan aika julmaa. Ei niin julmaa, kuin elämä pahimmillaan voisi olla, mutta omassa kuplassaan julmaa.
Vaikka tietäisi 99 % varmuudella, että mitään ei tapahdu. Kaikki on niin kuin muissakin kierroissa. Silti tuo 1 %:n pikkupeikko istuu olkapäällä ja huutelee alitajuntaan epämääräisiä toiveita.
Lämmöt 36.5-36.7. Alavatsaa on edelleen päivittäin särkenyt lievästi. Valkovuotoa on normaalisti kierron päiviin nähden. Tissit ei ole kipeänä. Menkat on tulossa. Todennäköisesti myöhemmin tässä kierrossa kuin aiemmin, mutta silti tulossa.
Kaveri sanoo, että hänellä on nyt niin vahva tunne, että olisin raskaana.
Mies sanoo, että näki unta, jossa talutti pientä tyttöämme.
Ja minä käyn pääni sisällä kamppailua toivon ja toivottomuuden välillä. Uskomisen ja uskottelun välillä.
..ja huudan hiljaa sisälle päin: antakaa minun olla, ei minun ole tarkoitus tulla raskaaksi. Ei ole tarkoitettu. On hyväksyttävä! HYVÄKSYTTÄVÄ tosiseikat. Miksen saa vain olla. Miksi minun pitää vastata muiden toiveisiin. Teen parhaani, että vain hyväksyn sen miten asiat ovat. Siinä sitä onkin jo tekemistä.
Vaikka tietäisi 99 % varmuudella, että mitään ei tapahdu. Kaikki on niin kuin muissakin kierroissa. Silti tuo 1 %:n pikkupeikko istuu olkapäällä ja huutelee alitajuntaan epämääräisiä toiveita.
Lämmöt 36.5-36.7. Alavatsaa on edelleen päivittäin särkenyt lievästi. Valkovuotoa on normaalisti kierron päiviin nähden. Tissit ei ole kipeänä. Menkat on tulossa. Todennäköisesti myöhemmin tässä kierrossa kuin aiemmin, mutta silti tulossa.
Kaveri sanoo, että hänellä on nyt niin vahva tunne, että olisin raskaana.
Mies sanoo, että näki unta, jossa talutti pientä tyttöämme.
Ja minä käyn pääni sisällä kamppailua toivon ja toivottomuuden välillä. Uskomisen ja uskottelun välillä.
..ja huudan hiljaa sisälle päin: antakaa minun olla, ei minun ole tarkoitus tulla raskaaksi. Ei ole tarkoitettu. On hyväksyttävä! HYVÄKSYTTÄVÄ tosiseikat. Miksen saa vain olla. Miksi minun pitää vastata muiden toiveisiin. Teen parhaani, että vain hyväksyn sen miten asiat ovat. Siinä sitä onkin jo tekemistä.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
kp 21
eilen ja tänään on ollut ihan kunnon pms:ät. Tuntuu niinkuin menkat ois tulossa ihan just. Alavatsaa jomottanut ja kipristellyt ikävästi. Vaan voivathan ne alkaa. Ei se mitenkään tavatonta sinällään olisi, että jo kp 25 alkaisivat. Lämmöt huitelee siinä 36,4 - 36,6.
Toinen kuukautiskierto taitaa tulla ilman hiivatulehdusta. Koputan silti puuta ja pistän varpaatkin ristiin, että ei vain tulisi. Femifloria olen nytkin syönyt. Eli se ihan oikeasti auttaa? Ensi kiertoon en ajatellut enää syödä maitohappoja. Se varmaan tarkoittaa, että nämä nykyäänkin syömäni karkit pitäisi jotenkin pystyä karsimaan ruokavaliosta. On muuten helpommin sanottu ku tehty...
Toinen kuukautiskierto taitaa tulla ilman hiivatulehdusta. Koputan silti puuta ja pistän varpaatkin ristiin, että ei vain tulisi. Femifloria olen nytkin syönyt. Eli se ihan oikeasti auttaa? Ensi kiertoon en ajatellut enää syödä maitohappoja. Se varmaan tarkoittaa, että nämä nykyäänkin syömäni karkit pitäisi jotenkin pystyä karsimaan ruokavaliosta. On muuten helpommin sanottu ku tehty...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)