kp 7

Raskausuutinen ja ensireaktio: "No eipähän tarvi senkään kanssa olla enää tekemisissä". 

kp 4

ensikäynti toi ryöppynä 6 vuoden takaisia muistoja mieleen. Odotushuoneessa ei paljoa huvittanut keskustella ukkokullan kanssa mistään, ja toinen koittaa keventää tunnelmaa: "Muistatko kun tehtiin sitä gulassia?"... Mitäh?!! Gulassitko sulla on mielessä nyt? ookoo. ei kait siinä =)

Ultrattiin ja juteltiin. Kaikki on niin kuin oppikirjoista kerrottuna. Ei mitään fyysistä vikaa kummassakaan ja henkistä vikaa ei kuulemma tutkita lapsettomuushoitojen yhteydessä.. =) siis stressiä ja sen sellasta.

Seuraava askel on clomit+menopur --> iui

..mutta ennen kerätään voimia pari kiertoa. Olisimme saaneet jo tässä kierrossa aloittaa, mutta minulla ei ainakaan ole kiire pettymään. Ensimmäisellä kerralla olin malttamaton, halusin niin kovasti yrittää. Ja yritykset olivatkin täynnä toivetta. Nyt haluan olla henkisesti ja fyysisesti vahva ennen kuin alan doopata itteäni mömmöillä. Mahdollinen pettyminen vie niin paljon voimia, että ei meillä ole kiire siihen.

Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, nostelen tarot-pakasta lähinnä "mustia" kortteja, joten odotan edes vähän toiveikkaampia aikoja ennen hoitoja.

Vietimme miehen kanssa tosi kivan illan. Ei nyt oikein muuta olisi jaksanutkaan. Elokuva, roskaruokaa ja sormuksien kattelua <3

kp 1

olipa lyhyt kierto taas.

Kävi pikaisesti mielessä se ensiviikon tiistaina oleva ensikäynti. Silleen ihan salaa ajattelin, että hyvällä tuurilla jo ensikiertoon olisi ehkä voinut saada jonkinsortin mömmöt - siis jos menkat ois alkanu (ajallaan kp 28) eli vasta maanantaina. Clomejahan syödään kierronpäivistä kp 3 alkaen.. ja googlettelun mukaan femareja vielä aiemmin. Eli ensimmäiseltä käynniltä en sitten odota yhtään mitään muuta, kuin paperien täyttelyä ja kysymystä "oletteko puhuneet adoptiosta?". 

Osa minusta ajattelee, että onpa jännä nähdä millaisia kommervinkkejä tällä kerralla koitetaan ja miten se lähtee alkuun.
Osa minusta ajattelee, että mitäänhän ei kuitenkaan tapahdu, vaikka mitä yritettäisiinkin kaikkea. 
Pieni osa minusta ajattelee, että ei huvittaisi yhtään ryhtyä koko touhuun ja tämä elämä ihan tarpeeksi kiireistä ilman lapsiakin. Kun mieskin sen tajuaisi ja etsisi itselleen sikiävän emännän.

Ja sitten väsyn ajattelemaan ja poljen koko asian taas jonnekin pois... 

kp 26

tämä viimenen viikko ennen menkkoja on aina äärimmäisen ahdistava niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Olen väsynyt. Vähän kaikkeen. En pelkästään lapsettomuuteen. Pitäisi varmaan pitää parin viikon loma ja karata erämaahan puhaltamaan saippuakuplia - tai jotain muuta, mistä tulisi hauskaa. Tästä elämästä on nyt hävinnyt ilo. Tämän hetken tunne ja kaikki - hetkellisiähän ne vain ovat, mutta niin voimia vieviä. Silloin pitäisi kai levähtää. Ahdistaa kaikki. Ei vain lapsettomuus.

kp 23

argh !!! valivalivali.. murr...

... tai sitten minä vain pelkään epäonnistumista niin kovasti, etten edes halua hoitoja. 

kp 20

Vaatisi varmaan pitemmän taustojen selvittämisen, vaan tuntuu ettei minulla siihen(kään) oikein riitä paukkuja. Lyhyesti ottaen tässä olen jonkin aikaa jo harkinnut, että mitä jos en haluaisikaan lapsia. On tämän elämän saanut rakennettua vuosien saatossa sellaiseksi, että siinä on hyviä asioita ilman lapsiakin. Enkä tiedä olisiko minulla edes aikaa hoitaa lapsia.
Onko väärin olla haluamatta lapsia, jos niin monta vuotta on halunnut?

kp 17

no ei ne lämmöt jaksanu sitte ees nousta. blaah.

pari viikkoa ensikäynnille...

kp 14

..ja positiivista enteilevä ovulaatiotesti. Limoja ei ole silti nimeksikään.

kp 7

pieni karvakasa täyttää elämää. Ei se vie ajatuksia pois lapsettomuudesta, mutta antaa muuta ajateltavaa ja muita puheenaiheita miehen kanssa. Niinkin paljon, että tuntuu hetkittäin sen jättävän parisuhteenkin taka-alalle.

Minua kyllä ärsyttää, kun ihmiset sanovat koiranpennun olevan meidän vauva. EI SE OLE! Vaikka hoivaa ja huolenpitoa se vaatiikin vauvan tavalla. Jos tuolle linjalle lähdetään, että koira voisi korvata ihmisen, niin mitäpä minä sitten miehelläkään, ottaisin sitten vain vähän isomman koiran. Yhtä karvasia molemmat. Äh. Yritän vain sanoa, että halusin koiran, koirana. Ja haluan vauvan vauvana.

Nyt syön toista kiertoa vitamorea, niin saapa nekin pois kaapista vanhentumasta. Toistuvaa hiivaa yritän taltuttaa kuukauden femiflor-kuurilla ja sokerittomuudella ja alkoholittomuudella. Pienen pientä lipsumista karkeissa, mutta ei mitenkään hälyyttävästi. Pääosin päivät menevät ilman karkkeja. Ja saahan sitä karkkipäivä olla.

kp 1

Käkikellon tarkkuudella.

kp 25

No nyt se on sitten tehty! Kuukauden päästä sitten ensikäynnille. 

kp 24

Kyyneleet, missä olette kun teitä tarvitsen. Olen juuri nyt, tänään ja tällä hetkellä niin täynnä kaikkea ahdistavaa, että itku saattaisi tuoda helpotusta. Samalla niin väsynyt, etten jaksa itkeä.
Alkuviikon olen psyykannut itteäni, että kohta soitan ja varaan ajan ensikäynnille. Kohta.. kohta.. ihan kohta.Tällä viikolla! Muuten olen jumissa tässä hetkessä. 
Väsyttää mennä töihin. Väsyttää alkaa iltaisin lukemaan. Nukkuisin, jos saisin unta. Menkat alkavat neljän päivän päästä. Sitten tämä alakulokin valuu kuolleen munasolun matkassa pönttöön. Ja elämä alkaa alusta. 

kp 21

1.1.2004. - Vuodessa 12 pettymystä tekee yhdeksässä vuodessa 108 pettymystä. Eli tämän kierron pettyminen on nro 109. Ja vieläkin se satuttaa, suututtaa ja masentaa. Lyhyitä suruaikoja menetetyille munasoluille, perä perään. Siinä pitää käydä surutyön kymmenen vaihetta läpi melko haipakkaa vauhtia, että ehtii kunnolla suremaan seuraavaa. No joo, ehkä tuota ei suoranaisesti voi soveltaa lapsettomuuteen, mutta ainahan sitä jotain pitää yrittää.

Eilen tuli taas itku ja lämmöt tippu ja pms-oireet alkoivat.

En enää kysy, miksi ei meille? miksi muille? Kysyn, miten tämän asian kanssa oppii elämään?

..ja aika-ajoin pohdiskelen, että olisimmeko oikeasti niin kamalia vanhempia, että sen vuoksi ei. Mutta tuolle tielle on vaarallista varmaan sen syvemmin lähteä, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Olen tehnyt puhelinsoitosta lapsettomuuspolille ison valtavan mörön pääni sisällä. Voi luoja, kuinka vaikeaa minun on soittaa sitä puhelua. Pistäisin miesparan soittamaan puolestani, mutta  ottaen huomioon, minkä näköinen kalenteri on jo tässä vaiheessa vuotta, voi olla parempi että soitan itse. Kunhan uskallan.

kp 20

joo. Eiköhän sitä voi taas palata pilvien päältä takaisin maan päälle.

Kun ei ole tarkoitettu, ei ole tarkoitettu.

... 8 yötä pikkukoiruuden saamiseen. 

kp 19

voi venäjä minkä meinaa tehdä! Kieltää ulkomaihin adoptoinnin. Ollaan alustavasti puhuttu, että jos sieltä sitten häitten jälkeen (johon on vielä kuitenkin hyvinkin matkaa) ryhdyttäisiin yrittämään lasta, vaan pitänee vaihtaa kohdemaata lapsihaaveissa, että ehtii tottumaan ajatukseen. Onhan ne prosessit pitkiä itsessäänkin, mutta ihan on sellainen käsitys asioista, että kohdemaa pitää kuitenkin olla jo mietittynä aika varhaisessa vaiheessa prosessia.

Nuhatauti ei meinaa hellitä, ei sitten millään. Se se varmaan noita lämpöjäkin pitelee 37 asteessa. Muuten en osaa sanoa onko mitään muista kierroista poikkeavaa, ei varmaankaan. Alavatsaa nippailee ja turvottaa niinkuin aina. 

kp 18

..jos ei tässä kierrossa, niin ei sitten missään?

Kasvujomotukset --tuli
Limat --tuli
ovisplussa --tuli
Lämmön lasku ja nousu --tuli
Mies --tuli :)

Tiistain jälkeen lämmöt nousi ja ovat pysyneet siinä 36,6 - 37,0 tienoilla aamuisin.

Haluaisin toivoa enemmän kuin mitään, mutta pikapuolin nuo lämmöt tipahtavat, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

kp 15

Tänään oletan olevan limapäivä. Mitään suunnatonta liman määrää ei tullut, mutta riittävästi että pystyi analysoimaan.
Alavatsassa on lisäksi muljunnut tänään ihan huomaamiseksi asti.

Ovulaatiotesti kp12 näytti hailakkaa viivaa.



Tänään viiva oli sitten selvempi.

 

kp 13

Eilen aloitin testata ovulaatiotestillä, ja ei näy vielä kuin haalean haalea viiva. Eilen oli myös ensimmäinen "märkä" päivä, ja tänään ekat venyvät limat, mutta kunnon limotuksia tässä vielä odottelen.
Nuha kaatoi sänkyyn pariksi päiväksi ja tietenki sitä miettii sitten, että toivottavasti se nyt ei pilaa tätä kiertoa (jos on mitään mitä pilata).
Ihan kunnon jomottelua tosiaan tässä kierrossa ollut, ja se tietysti herättää kaikenlaisia toiveenmurusia.
Tänään taas sai oikein konkreettisesti kokea mitä se lapsen TEKEMINEN on. "ruuttaanko nyt tämän spermaa edistävän liukuvoiteen sisään? Sen pitää antaa vaikuttaa 15 minuuttia-sen jälkeen tuut sitte.." Tunnelmat olivat kyllä aika kaukana Titanic-elokuvan erotiikkakohtauksesta, jossa käsi tekee jäljen huurtuneeseen ikkunaan. Kai tähän on pakko suhtautua huumorilla, eihän koko hommasta tulisi muuten yhtään mitään :)

kp 10

pitkästä aikaa jomottelee oikealla puolella. Eipähän se mitään tarkoita, vaan en kuukausiin ole tuntenut mitään missään, jota voisi edes haaveilla ovulaatioon viittaavaksi.

Kurkku tuntuu kipeältä :( taidan tulla sairaaksi. Joulun lomat selvisinkin terveenä, kun kaikki muut ympärillä sairastivat. Muuten lomailu oli mukavaa ja hyvin pääsi irti arjesta.

Uuden vuoden päivänä käytiin katsomassa meidän uutta tulevaa perheenjäsentä. <3 Pikkuruinen terhakka karvakasa muuttaa meille parin viikon päästä. Pieniä pisaroita iloa elämään. Nekin tuntuvat niin tärkeiltä.

kp 5

Menkat alkoivat jouluaattona. Hyvää joulua minulle.

Hiiva on jälleen nujerrettu ja uusi kierto alkanut.  Kaapin pohjalta löysin vielä yhden levyn vitamore totalia, joten otetaanpa sitä nyt puoleen kiertoon asti, kunnes tapletit loppuvat. Nyt siis kohti uutta vuotta ja uusia kiertoja.

Lapsettomuushoitoihin menemisestä aikuistenoikeasti ei ole puhuttu sanaakaan koko joululoman aikana. Lähete sinne on olemassa, että ajanvaraaminen on suoraan lapsettomuuspolille. Ahdistaa - ahdistaa - ahdistaa -jo valmiiksi NIIIIIN paljon.

kp 23

painin taas tämän hiivatulehduksen kanssa. Nyt alkaa jo olla voiton puolella. JA aina viikkoa ennen menkkoja. Pakko se on yrittää nyt olla ilman herkkuja, vaikka joulukin on parahiksi tuloillaan. Niin. Joulu. Yksi lapsettoman kirosanoista.

Rakastan joulussa valoja ja koristeita. Nykyään en enää vihaa sitä, että joudun mennä perheeni kanssa viettämään joulua, jonne tulee sisko suuren katraansa kanssa. Ja minä olen se yksinäinen musta lammas, joka ei koskaan löydä miestä, ja joka ei koskaan tee lapsia. Nykyään siis pystyn mennä, eikä enää tarvitse mennä yksin. Nykyään tykkään myös ostella kaikille kaikkia pikkupaketteja ja antaa niitä läheisimmille.

Hetkittäin tulee silti sellainen ahdistus, että sinne sitä taas mennään. Eikä vieläkään oman nyytin kanssa.

Sain mieheltä joululahjaksi sen kirjan, mitä toivoin: Ei kenenkään äiti. Sain luvan avata paketin vähän näin etuajassa ja hiukan ehdin sitä jo selata. Enkä ikimaailmassa tuota kirjaa olisi halunnut esitellä sukulaisilleni. Ja varsinkaan jouluna.

Tapasin viikko sitten tahattomasti lapsettoman kaverini. Hassua, kuinka sarkasmia täynnä me molemmat olimme. Samalla tavalla elämään pettyneet. Ensimmäistä kertaa tavattiin, ja tuntui, kuin olisin tuntenut toisen jo vuosia. Olen onnekas, kun olen saanut tutustua ihmiseen, joka tietää mitä minä tunnen. Ja jonka ei tarvitse sanoa mitään, koska molemmat tiedetään, että ei ole olemassa sellaisia sanoja, jotka tsemppaisi. Parhaimmalta tuntui se tunne, kun tiesi että toinen tietää. Kiitos sohvamajoituksesta ;) paras viikonloppu pitkiin pitkiin aikoihin.

kp 18

Luin tuossa ariella:n blogia, ja takerrunpa nyt sivulauseeseen. Eli sairaslomiin. Lapsettomuushoidothan eivät pääsääntöisesti kuulu työnantajan palkallisien sairaslomien piiriin (mutta sairaan lapsen hoitaminen kuuluu - totta, kaksi täysin eri asiaa). Ja kuinka moni oikeasti tahtoo selitellä työnantajalleen, että joo.. jouduttiin vähän tökkimään neulalla ja imemään nesteitä munarakkuloista ja parhaillaan sainpa siitä ihan kiitettävät vatsakivut, etten pysty kävelemään. Kun me ei voida saada lasta, niin joudun sitte tekemään niitä lapsia noin.

Voi olla julmaa työnantajaa kohtaan, mutta kolme päiväähän saa olla saikulla (ainakin nykylakien mukaan) ihan vaan työnantajan luvalla. Lienee sitten sama, että sanooko että on vatsataudissa vai vatsakivussa. Kukaan ei kai huomaa pientä nyanssia? Tai sitten menee terkkarille ja sanoo, että nyt on sellanen mahakipu ettei pysty kävelemään, jos sellainen tulee. Minun mielipide (siis vain minun ja todennäköisesti tietenkin ihan vääräkin useimman mielestä), että jos punktiosta tulee oikeasti kipeäksi, niin saa kai sitä jäädä kotiin, niin kuin saa jäädä kuumeessakin. Tai sitte voi mennä kipeänä töihin, morjenstaa ovella, että "ei oikein kestä astua, mutta tulinpahan töihin, kun nämä lapsettomuushoidot on palkattomia".

Minä olen sitä mieltä, että ei lapsettomia tulisi laittaa eriarvoiseen asemaan työyhteisössä sen vuoksi, että joutuu hankkimaan lapsia hoitojen avulla. Olen sitäkin mieltä, että on aivan oikein, että lapselliset saavat jäädä hoitamaan sairasta lasta. Mielestäni lapsettomuus on sairaus, koska sitä varten joudutaan antamaan lääketieteellistä hoitoa. Miten se eroaa muista sairauksista? Siksikö, koska ihminen voi vapaaehtoisesti valita haluaako lapsia?

Kiitos ja anteeksi jos loukkasi jotakuta. 

kp 16

palelee. Mutta kun huvikseni mittailin lämmöt niin 36.3 tuli mittariin.
Vahingossa söin melkein kokonaisen maraboun valkoisen suklaalevyn. ohohups. Mutta voi ihanuus, kuinka paljon herkuttelu rentouttaa. Muuten ei ole viimeaikoina paljoa ruokahalua ollut. Aamupalan olen jättänyt pois, kun ei vain saa aamuisin nieltyä mitään. Lounaalla syön lämpimän ruoan ja illalla mitä milloinkin, yleensä karkkia.

"minä haluan vauvan"-  ajattelu alkaa hiljalleen vaihtua "minä haluan koiran" -ajatteluun. Pikavalikossa on viisi linkkiä pentueisiin, kunhan vain sopiva sopivan läheltä löytyisi... varma tapa saada kahdesta kolme.

kp 14

limapäivä

kp 11

heh. Iltalehden otsikon alkua: "E-pillerin kanssa voi tulla raskaaksi" - mulle heti noita e-pillereitä ;)

Stressistä ja lapsettomuudesta olen joskus aiemmin postannut jotain tänne tai edelliseen peikkoblogiin, vaan minen enää tiiä miten pitäs olla tai olla olematta. Sen olen jo hyväksynyt, että saan ajatella lapsettomuutta ja lapsentekemistä aina kun haluan. Ei se ajattelemattomuus tai yrittämättömyyskään ole mitään auttanut. Ehkä sitä ei vain ole tarkoitettu meille... ehkä ei vielä.. ehkä ei koskaan. Elämä menee ja menee...

kp 9

vapaapäivät! Miksi ne on keksitty? 17 tuntia tyhjyyttä ja illan odottamista, että pääsisi nukkumaan.

 Mitä lähemmäs kevät tulee sitä enemmän ajattelen, etten tahdo sen tulevan. Haluan ihmeen. Haluan lapsen ilman hoitoja. Saako näin joulun alla sanoa ajatuksensa ääneen. Pian kohta sitten taas nöyränä pistän suuni suppuun ja painan pään alas. 

Ajattelen enemmän elämää ilman lapsia, kuin lapsettomuushoitoja ja niiden mahdollisia tuloksia tai tuloksettomuutta. Minulla ei ole enää sellaista poltetta uskoa siihen, että hoidoilla voisi onnistua. Totuttelen ajatukseen adoptiosta. Suren, että mies vain toivoo hoitojen onnistuvan. Ei kai se väärin ole? voimat toivomiseen minulta ovat silti ihan kokonaan loppuneet. Loppuneet jo ennen kuin ovat alkaneet.

Eilen mietin miehen roolia tässä kaikessa. Mietin sitä, miten ulospäin viileitä ja rauhallisia ja kärsivällisiä miehet tämän koko asian kanssa ovat. Samaa mietin jo edellisessä elämässä. Sitten...

Tottakai miehet ovat kestäviä, tyynejä, turvallisia. Luulen, että mies ajattelee, että hänen pitää tukea, koska näkeehän sen toopekin, että koko asia tekee hirmuisen kipeää jo ajatuksenakin. Saati ne itkukohtaukset, mitä silloin tällöin tulee, kun ei enää jaksa tunkea kaikkea sisäänsä. Välillä täytyy päästää jotain uloskin. Ja koska yhdessä asutaan, niin salaakaan toiselta ei niitä itkuja voi itkeä. Ja hyvä mies tahtoo suojella puolisoaan pahoilta asioilta. Luulen, että mies osoittaa huolensa olemalla tukena. Olemalla vakaa. Olemalla kestävä. Voin olla väärässäkin...

kp 1

enää tämä tuleva kierto, ja sitten saan miehen takaisin kotiin. Välillä tuntuu, että enemmän odotan sitä, että saa kiertoihin edes sen epätoivon. Sekin ehkä tuntuu paremmalta kuin että ei ole mitään todellista mahdollisuuttakaan.
Tällainen kolmen kuukauden etäsuhde on antanut toisaalta hyvää aikaa olla itsensä kanssa ja miettiä asioita yksin. Joskin tuntuu, että mikään ei ole muuttunut.

kp 32

Luinpa taas tuolla Internetin ihmeellisessä maailmassa. Avainsanana selittämätön lapsettomuus.

" Selittämättömästä syystä lapsettomiksi jääneistä puolet tulee raskaaksi ilman hoitoja yhden vuoden yrityksen jälkeen ja vielä kolmenkin vuoden jälkeen 14 % (te Velde 2000)."

"On syytä miettiä, voiko pari itse tehdä jotakin hoidon onnistumisen hyväksi. Ylipaino ja siihen liittyvä insuliiniresistenssi aiheuttavat munarakkulan kypsymisen häiriöitä ja heikentävät vastetta stimulaatioon."

Olen jumittanut tuohon 61 kiloon. Se ei sitten liiku mihinkään. Ei ylös eikä alas. Kolmen kilon painonpudotuksella voisin olla suhteellisen normaalipainoinen. Vaikka terveeltä ja vahvalta minusta nytkin tuntuu. Eikä ollenkaan liian raskaalta. Pitäiskö ottaa elämälle muutaman kuukauden projekti? "Treenaa itsesi lapsettomuushoitokuntoon"... 

Lähestyvä joulunaika ja suklaaherkut ovat armottomia tovereita. Nautin elämässäni pienistä asioista. Ja ikävä kyllä - yksi niistä on syöminen. Vaikka se tekeekin minusta ihan vähän pyöreämmän kuin muut. Naisen pitää olla sillä tavalla sopivasti pyöreä, eikös vain? Hirmuharmillista jos se 3 kiloa on se syy, että lapsentulo estyy sen vuoksi.